sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Miljoona puomia ja jumpaa

Nyt Axu ylitti odotukset! Kun näin tehtävän niin mietin, että mitäköhän tästä tulee, nimittäin taas kerran oli jotain mitä Axu ei ole niin paljoa välttämättä tehnyt. Eli pitkälläsivulla oli kilometrin pituinen jono puomeja, sekä alussa, että lopussa oli lyhyellä sivulla kolmepuomia kaarevalla uralla. Alkuun tultiin ravissa, vain rytmiä ja omaa istuntaa harjoitellen. Sitten laukassa, jolloin lopussa oli ristikko, kavaletti, pikkupysty pomput. Ohjeeksi sain ennen tehtävien aloitusta pitää kevyen käden, joustavat kyynärkulmat. Minun piti vain antaa Axulle rauha itse miettiä ja se sai itse hakea omaa tasapainoaan. Todella hienosti selvisi miljoonasta puomista ihan itse. Edellyttäen, että toin sen hyvin ja en tehnyt muuta puomeilla, kuin pidin esteistunnan mahdollisimman muuttumattomana. Ja miten vaikeat ne joustavat kyynärkulmat voi olla... Onneksi Axun kanssa on hyvä harjoitella. Nyt on tulossa paljon videoita, kun niitä ei paljoa ole ollut. En tiedä mitä laadulle tapahtui, koska ennen youtubeen siirtoa laatu oli mielestäni parempi. Suur kiitokset äidille videoista!

Kun oltiin menty puomit ensimmäisen kerran ravissa olin ihan hämmästynyt, koska olin jostain syystä kuvitellut, että Axu olisi jopa siirtynyt käyntiin, kun puomeja oli niin paljon, mutta se ravasikin ihan reippaasti. Välillä ymmärsin kuitenkin rentouttaa käden välillä vasta ihan lopusta, kun oikeassa kierroksessa ensimmäiset kaarevat puomit olivat katsomon kohdalla ja siellä oli mörköjä... Jouduin siis käyttämään aika paljon sisäpohjetta, jolloin jostain syystä jännittyi myös kyynärkulmat.


Laukassa tuntui yllättävän helpolle oikeassa kierroksessa ja Axulle nämä miljoonat puomit oli varmaan hyvä ennen pomppuja, koska laukasta sai jo valmiiksi vähän maasta irtoavampaa, kuin ilman niitä. Ikinä millään hevosella ei ole vastaavat tehtävät tuntuneet näin helpolle. Edelleen ne kyynärkulmat oli vaikeita, mutta jaloistani olen todella iloinen. Nimittäin n. neljä kuukautta sitten olisin puristanut tosi paljon polvella, jalustimet olisi lähtenyt aika monta kertaa ja ylävartalo olisi ollut vielä vähemmän liikkeenmukana. Mutta oli siis hauska treenata myös itseäni kunnolla pitkästä aikaa.


Vasemmassa kierroksessa oliki vähän vaikeampaa, koska en saanut ulkopohjetta kunnolla läpi kaarevien puomien jälkeen jolloin koko jumppa valui ulos, mutta reilu heppa, kun hyppäsi kaikki. Ja taas tällaisena jälkiviisasteluna. Olisi varmaan pitänyt viimeisellä jumpalla tehdä vastalaukalle jotai, koska ei Axu muuten ikinä opi, että kaarteet mennään myötälaukassa. Se varmaan kuitenkin tykkää tällaisista tehtävistä, koska se oli yhdessä toisessa valmennuksessa innoissaan, kun hypättiin innareita. Myös nyt, Axu tuntui tyytyväiselle hypätessään jumppaa. Olinkin ennen hyppäriä ajatellut sitä miten hauskaa yhdellä hepalla, 5v Onnilla oli irtohypytyksessä, kun olin mukana katsomassa. Pidin mielessäni, että hevonen tykkää luonnostaan hypätä, joka ajatuksena ehkä auttoi hieman itseäni uskomaan, että selvitään kyllä. Se tuntuu joka kerta yhtä mystiseltä miten hevoset selviävät neljän jalan kanssa:D







.

Kokonaisuudessaan siis hyvä valmennus, koska eteenpäin pyrkimystä oli enemmän ja meno oli suht tasaista. Suurimmat oivallukset olivat varmaan paitsi jumpalle tuomisessa, kuin myös ihan perus pohkeen käytössä, johon sain osviittaa lukiessani aamulla ennen valmennusta aadanhevoselämää-blogista, jotain postausta kouluvalmennuksesta. Aina on sanottu, ettei jalalla saa tietenkään jäädä puristamaan. Nyt kuitenkin ymmärsin ehkä paremmin, miltä kevyt jalka kuuluu tuntua. Tällöin jo alusta asti Axu ravasi reippaammin, kun tähän asti ravin ensimmäinen kierros on tuntunut enemmän suossa ryömimiselle, kuin raville. Kun alan miettimään, ravissa on oikeastaan tapahtunut jonkun verran kehitystä, koska ihan alussa en pystynyt menemään reipasta ravia ilman, että tahti katoaa ja tulee hätäistä. Jonkun taitavamman ratsastajan kanssa ei kyllä varmaan olisi ollut samalla tavalla hätäinen, joten nyt puhun ehkä enemmän omasta oivaltamisesta.

Laukassakin se lähtee jo eteenpäin paremmin, kuin alussa, mutta lyhentäminen on ainakin itselleni vielä vaikeaa, siten että Axu jäisi itse siihen laukkaan mitä pyydän. Siihen tietysti tarvitsisi omien apujen parempaa ajoitusta ja toivottavasti mainitsemani kevyt jalka oivallus auttaa.

Odotan innolla Markun valmennusta ja toivon, että sujuu vähän paremmin, kuin viimeksi, koska Axuun olen todella yrittänyt panostaa. Tulee todella etuoikeutettu olo, kun saa hypätä ja ratsastaa suht säännöllisesti noin ihanalla hevosella. Kysyinki itseltäni ja parilta muulta, että onko Axussa yhtään huonoa puolta? Ainoa jonka keksin on, että se on vaikea pitää siistinä, kun karvaa on niin paljon. Se on kiltti, tasainen, reilu, estefiksu, joten kokemattomuus ei paljoa haittaa. Muutenkin se on tosi oppivainen, yleensä aina korjaa, jos on vaikka kolistellut. Se on osoittautunut myös täydelliseksi harjoitteluhepakasi ohjaamallani hevostaitokurssilla. Voiko parempaa toivoa? <3


perjantai 27. marraskuuta 2015

Poni, jonka sydän on kultaa ja platinaa

Sanoin äidille, että olisi unelmien täyttymys, jos pääsisin ratsastamaan ensimmäisellä hoitoponillani Katrilla ilman satulaa ja se toteutui!<3 Katrin sydän on kultaa ja platinaa, se osaa mitä vaan ja on opettanut minulle varmaan kaiken satuloimisesta ensimmäisiin estekisoihin asti. Poni on nykyään jo 20v. ja käy tietysti vain ponilasten tunteja, joten tunneille minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä. Sen hoitamisen lopettamisesta on jo surullisen paljon eli kaksi vuotta. Samassa ratsastuskoulussahan se vielä onneksi on, mutta nautin suuresti joka hetkestä sen kanssa.

Tein ponin kanssa tänään vaan kaikkea rentoa ja fiilistelin vanhoja hyviä aikoja. Siitä erotan ainakin itselleni sopivan hevosen, jos selässä on sama fiilis, kuin jos olisi mukava hengailu hetki maastakäsin. Sellainen Katri on ja myös Axu. Axussa varsinkin tämä fiilis näkyy eteenpäin menemisenä.
Mutta nyt siis tällainen lyhyt välipostaus, koska en vain pystynyt olla kertomatta Katrin ihanuudesta ja kaikkien pitäisi ylistää sitä maailanloppuun asti. Tältä päivältä ei ollut kuvia, mutta tässä muutama vähintään parinvuoden takainen kuva.
Joku valmennus


Jotkut kisat. Alkoi ihan hymyilyttää, miten ihanaa on ollut opetella Katrin kanssa kaikenlaista:)

Ekat estekisat. Muistan miten en saanut unta, kun halusin välttämättä tehdä sykeröt ja pelkäsin putoavani, kun en saisi harjasta kiinni... Silti laitoin ne, ja kaikki esteet siis olivat miniristikoita :D 
Varmaan mun ensimmäiset koulukisat. Jännitin niitä niin paljon, että melkein voin pahoin, mutta sijoituttiin;) ohjelma oli siis C-merkin kouluohjelma.



Joulukuussa en välttämättä tee joulukalenteria, mutta jos on jotain toivepostauksia niin niitä toteutan mielelläni. Eli, eikun rohkeasti kommentoimaan jos jotain tulee mieleen :)
Ja huomenna siis estevalmennus Axulla eli postaustahti pysyy.

torstai 26. marraskuuta 2015

Kavaletteja, pieniä edistysaskeleita ja joululauluja

Ihan ensimmäisenä, Axu on niin täydellinen! Nimittäin sillä ei ole varmaan ikinä ennen Soukkaan tuloa ollut loimea päällä, joten nyt sitä on harjoiteltu ja hieno poika on jo ihan vanhatekijä loimen käytössä<3 Ensimmäisillä kerroilla reaktio oli täristen kauimmaiseen seinään niinkuin saattoi arvata. Onhan tuo nyt aika pelottava kahiseva iso möykky, mutta nyt sen voi jo loimittaa kun minkä tahansa hevosen. Nää on näitä elämän pieniä iloja:)

Myös kaikki valkoinen oli alussa vähän jännittävää. Eli siis sokeripalat esteissä, kokovalkoiset puomit, sekä kouluhuopa. Nyt kuitenkin viime kisoissa oli kokovalkoinen este ja viime valmennuksessa valkoiset sokeripalat, kumpaakaaan ei edes vilkaissut. Syksymmällä koulukisoissa riitti, että meni kerran tuomarin ohi ja todettiin sekin vaarattomaksi. Täydellinen heppa, kun on noin viisas<3 Mitäköhän uutta tulee seuraavaksi?

Ensi lauantaina on tulossa valmennus ja toivoin apua oikeiden laukkojen kanssa, että vaihdon saisi jo esteen päällä. Axu, kun tulee mielummin vasemmassa alas. Haluaisin tietysti myös itse olla paremmin liikkeen mukana. Kun nän asiat alkaa sujua, voisi alkaa harjoitella uusintoja varten hyppäämällä pikkuesteitä vinosti tai ei niin pitkältä lähestymiseltä. Tosiaan vasta viimekisoissa oli sellainen fiilis, että hepo huomasi esteen vähän aikaisemmin, kuin 3m ennen:D

Tunneilla onkin ollut hyviä puomiharjoituksia tätä ajatelle. Ensin ilmansatulaa tunnilla tultiin pituushalkaisijalla kolmea puomia, joista keskimmäinen oli vinossa. Puomeja tultiin ensin käynnissä ja ravissa, suoraan ja hevonen suoranan vasemmasta laidasta oikeaan laitaan. Hevosen piti olla hyvin ohjan ja pohkeen välissä, jotta askeleet sai sopimaan, koska keskimmäinen puomi oli vino. Meidän tuntilaisten toiveesta oli myös pikkujoulu teemaa, eli jos ei laukassa selvinnyt ensimmäisellä kerralla, piti laulaa joululaulu. No Axu oli tässä taitava, mutta liityin jokatapauksessa kuoroon loppuravien aikana. Mikä ihana vaikutus joululauluilla olikaan! Axu meni tyytyväisesti ja reippaasti eteenpäin, kun laulettii. Joululaulujen taikaa:)
Aika perus, mutta suosittelen ;)
Sitten ihan satulalla kavalettitunti puolikkaalla maneesilla eli haasteellista, mutta hauskaa. En ole ikinä oikeastaan mennyt Axun kanssa mitään kapeaa. Tunsin siis sisälläni ihanan lämpimän innostuksen tunteen, kun näin palikoiden päällä kaksi kapeaa kavalettia. Ensin mentiin niitä ihan vain yksittäisinä ja sitten molempia, väliin tuli ikään, kuin 90 asteen kulma.


Välissä n. 6-7 askelta

Edelliset harjoitukset sujui suht ongelmitta ja saatiinkin kehuja siitä, että laukka sujui paremmin, kuin yleensä. Seuraava harjoitus oli kuitenkin haastavampi. Oikea laukka on vähän heikompi, joten suht pieneltä täyskaarrolta tultu kavaletti tuntui aika rämpimiselle. Yhdestä asiasta olen kuitenkin iloinen. Yritin täyskaartokavaletin ja kapean kavaletin välissä korjata laukan ja Axu vaihtoi etu jalat! Joo tiedän, että tuloksena oli ristilaukka, mutta en ole ikinä nähnyt sen tekevän laukanvaihtoa eli takapää vaan vielä mukaan. Oli se jo ehkä kuitenkin pienen pieni edistysaskel. Usein onkin käynyt niin, että suunnanvaihtoesteellä ei tule myötälaukkaa, mutta seuraavalla esteellä samassa myötäkierroksessa se myötälaukka tulee.
Seuraavaksi postausta tulossa siis ainakin ensi lauantain valmennuksesta, mutta myös mahdollisesti perjantailta eli huomiselta, koska silloin on kuulemma minulle joku yllätys tallintekopäivän jälkeen.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kaksi rataa ja ihanat pojat

Eli hyppäsin omantallin kisoissa Ossilla 60cm ja Axulla 80cm. Aloitin molempien harjaamisella. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Axu aavistaa hännän selvityksestä seuraavan, jotain erikoista. En siis selvitä häntää, muuten kuin kisoihin tai harvoihin valmennuksiin. Molemmille oli tavoitteena saada laukka reippaammaksi, kuin ennen. Noh... Ainakin se onnistui:D Nimittäin jo silloin, kun kävelin Axulla niin se tiesi, että tänään hypätään. Sen seurauksena se välillä vähän tepasteli ja vähän kai hypähteli. Kun olin vielä vähän viritellyt Axua ja tarkistin yhdellä laukannostolla onko heppa vielä hereillä. Ja laukka kyllä nousi hyvin iloisesti, pehvanheittelyiden kera.
  Mutta nyt siis tarkemmin Axusta. Verryttely oli ulkona, paitsi hypyt sisällä. Ulkona tein vain perussiirtymiä ja tarkistin, että myös kääntävät avut toimii. Ja kuten jo sanoin, virittäminen onnistui. Musta on vaan hauskaa, jos hepat on noin vireessä, koska silloin radat on yleensä sujunut. Edellyttäen tietysti, että pysyy kyydissä, mikä ei kyllä yleensä ole aina niitä vahvimpia puoliani...
Axu oli koko päivän tosi iloinen:3
   Maneesiin mentäessä sovin, että pääsen katsomon ohi varman hepan perässä, eikä siinä tullut suuria ongelmia. Olin vähän miettinyt, mitenköhän Axu reagoi, koska nämä oli todennäköisesti sen ensimmäiset hallikisat. Ajattelin, että hepo voisi mahdollisesti katsoa muutamaa estettä, joten käytiin katsomassa niitä. Axun uteliaalle luonteelle tyypillisesti, se meni kuitenkin rohkeasti haistelemaan ja olisi kovasti halunnut maistaakkin kaikkia hienoja koristeita.
   Ensimmäisestä mini verkkahypystä mentiin ohi, koska nenä oli vinossa... Muut hypyt meni kuitenkin kelvollisesti, reippaassa laukassa. Oli tosi hyvä fiilis lähteä radalle. Viime valmennus meni ihan päin seiniä, kääntelin esteiden edestä pois, kun tuntui etten voinut tuoda sitä niin ja tuli pikkuaskeleita, laukkaa ei ollut yhtään jne. Nyt kuitenkin kaikki paikat löytyi, ja mikä tärkeintä oli hauskaa! Voisiko asiat tuntua paremmalle ennen rataa?
   Sitten radalle. Tästä näet videon, mutta nyt vähän omia fiiliksiä radan aikana.
Eli suurin saavutus. Tein kaikki ne askelmäärät, mitä olin ajatellut ja pysyin suunnitelmassa, ajatus radassa. Tasainen laukka, mutta seuraava todellinen kehitys kohden on laukkojen korjaaminen. Esim ysille (valkoiselle pystylle) tuli oikein tyylipuhdas vastalaukka kaarre.
   Ossin koko verkkaan olen oikein tyytyväinen pientä välikohtausta (köhöm heppa kiikutti ulos verkka-alueelta) lukuunottamatta. Ainoat tavoitteet oli, että Ossilla olisi kivaa, koska se ei aina ole niin innoissaan tunneilla ja, että se olisi kevyt ja liikkuisi hyvin eteenpäin. Yleensä pikkuaskeleet tulee erittäin helposti ja joskus vaikka paikka olisikin hyvä. Nyt kuitenkin verkassa sain kerrottua jalalla ja pehmeällä kädellä, että kauempaakin voi lähteä. Treeneissä ollaan kyllä menty 80cm tehtäviä, mutta haluan pitää kisat tarpeeksi helppona ja tosi vähitellen nostaa, koska tämä heppa ottaa helposti nokkiinsa. Seuraaviin kisoihin voisin kyllä jo harkita huimaa 70cm, jos valmennuksissa ei tule suurempia pakkeja.
(kuva ei näistä kisoista, kun ei ollut kuvia)
  Radalla ei ehkä ollut niin hyvä fiilis, kuin verkka hypyissä. Kaikesta kuitenkin mentiin yli ja se on pää asia. Ykköselle tuli vain vähän kökköytyminen, eli perinteiset ossit. Estettä kohti hidastus. Pikkupysty oli koko vihreä, joten en tiedä, että olisiko se voinut vaikuttaa asiaan. Ossin kanssa joudun usein vähän varmistelemaan jos esteiden alla on laatikoita yms. En kuitenkaan aina, joten välillä on vaikea keksiä mistä tällaiset johtuu, mutta yleensä kuitenkin itsestäni.
   Puhdas rata kuitenkin tuli molemmilla ja tosi hyvä fiilis jäi. Nyt olen mennyt kahdet kisat kahdella hevosella ja se on tuntunut vaikuttavan positiivisesti mielentilaani. Yleensä jännitin ja en saanut nukuttua ennen kisoja, mutta nyt pystyn jopa keskittymään. Kaikin puolin oli siis täydellinen päivä. Aamusta heppojen hoito, päivällä hyppäämistä ja illalla vielä hevostaitokurssin vetäminen. Ensi viikonloppuna on taas valmennus, sitä seuraavana Markun kurssi, joten nyt taas postauksia tulossa vähän enemmän.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Hevoshelvetti vai ei?

Katsoin Cristopher Wegeliuksen neliosaisen haastattelusarjan hevostiimistä. Ja se todella pisti miettimään mitä tämä laji oikeasti on. Alla on muutamia Cristopherin lausahduksia ja pointteja, jotka jäivät päällimmäiseksi mieleen tai herätti ainakin itsessäni jonkin asteista hämmästystä. Jos ei ole tuttu nimi niin tämä rautainen ammattilainen on ollut kilpauransa aikana 18 kertaa kauden paras, mikä varmaan kertoo tarpeeksi. Saako nämä muilla jotain ajatuksia liikkeelle?

"Nauran vähintäänkin sisäänpäin kun kuulen, usein tytön, sanovan että se tai hän taisteli puolestani."
Mitä olen oikein ennen ajatellut? Onko olemassa, hevosen taistelua ratsastajan puolesta? Ehkei suoranaisesti. Voi olla, että hevonen tsemppaa radalla ja kommunikoi ratsastajan kanssa, jolloin tulee varmaan sellainen mahtava fiilis, joka itselläni on varmasti ollut vasta hyvin pienessä mittakaavassa moniin muihin kokeneempiin verrattuna. Uskon siis, että hevonen, joka rakastaa hypätä, tsemppaa sen takia, koska siitä on tehty sille kivaa. Tämä varmaankin tarkoittaa, että se on koulutettu niin hyvin positiivisin kokemuksin (ei kuitenkaan yli suojelevasti), että se tietää mitä siltä halutaan. Hevosista voi nähdä jo ennen sisäänratsastusta, kuka haluaa hypätä ja kuka ei. Tähän liittyy niin paljon eri asioita, että se on varmaankin, vain helppo pukea "se taisteli puolestani" muotoon, ken tietää.

"On joitakin isiä, jotka ovat rakentaneet tyttärelleen ikioman hevoshelvetin."
Tämä voi ehkä kirpaista, jotain juuri ponin tai hevosen saanutta, mutta riippuu miten asiaa lähtee miettimään. Jos on mahdollisuus hevoseen tai muuhun, joka veisi eteenpäin, kannattaa siihen ilman muuta tarttua. Ei kuitenkaan mielestäni ilman ammattilaisten apua. Onhan siitäkin todiste, kun Jessica Mendoza vasta nyt 19-vuotiaana tuli toiseksi HIHS:sissä world cupissa. Tilaisuuksiin kannattaa tarttua, jos niitä osaa arvostaa. Ihan pelkästään siitä, että saa vaikka hoitoponin, kannattaa olla ikuisesti kiitollinen. Ilman ensimmäistä hoitoponia itselläni ei ainakaan olisi yhtään mitään.

"Jos ylipainotamme tekniikkaa, ollaan jo hakoteillä."
Tietenkään ilman minkäänlaista tekniikkaa emme voisi tehdä yhtään mitään. Mutta tässä lajissa on kuitenkin kyse niin monesta asiasta, että ihan perus asioista tulisi kertoa ennen ratsastusta. Niihin mielestäni lukeutuu se millaine hevonen on luonnostaan ja tässä ympäristössä täytyy tehdä tietyt asiat hevosen ehdoilla. Tämä on mielestäni tärkeä meille ratsastuskoululaisille ymmärtää, koska vaikka olemme asiakkaita, ei se tarkoita vain, että kiipeäisimme satulaan ja lähtisimme. Jos ei ole mitään mielenkiintoa hoitaa hevosta itse pois tai laittaa kuntoon, niin ei välttämättä sitten ole kauhean hyvä asia, että edes ratsastaa. Jos joku on erimieltä niin saa sanoa. Tietysti sillon tällöin kiire on ihan ymmärrettävää ja tietysti tallikohtaisesti, koska on varmaan jotain talleja missä ei ole tätä mahdollisuutta.
  Olen kuullut monien valmentajien painottavan myös fiilistä. Se on ehkä se asia, perusasioiden rinnalla, joka tekee ratsastuksesta ja hevosista niin harrastuksena, kuin elämän tapanakin ihan mahdottoman ymmärtää ulkopuolisen näkökulmasta. Ja se tässä onkin parasta. Uusia asiota ymmärtää ihan eritavalla ja koko ajan huomaa tietävänsä vähemmän. Siksi tämä on niin hieno laji.

"Menin sinne aina seisomaan heti koulun jälkeen - ja ei aikaakaan, kun joku tuli kysymään, että viittisitkö pikkasen ratsastaa mun hevosta."
En ole ollut kovin monilla talleilla, niin että voisin yleistää mitään, mutta asiat eivät näköjään ole ennään, kuin armeija aikoina. Kuten Cristopherin aloittaessa. Mutta tästä voi kuitenkin ottaa mallia. Nyt puhun siis sellaisesta ratsastajasta, joka haluaa palavasti edistyä. Aivan sama haluatko edistyä ristikkotasolta 80cm tasolle tai 110:stä 130cm tasolle. Joka tilaisuuteen pitää tarttua, raivata itse oma tie, eikä kulkea sitä valmiiksi tallattua tietä, katsoa, kysyä, keskustella kokeneempien kanssa, koska siitä saa paljon irti. Rakastan sitä, kun saa olla ympäristössä, missä on paljon osaamista. Se saa tuntemaan itsensä pieneksi. (Mikä kyllä olenkin, niin taidoilta, kuin fyysisesti:D)

"Siitä tulee hyvä, jolla on kanttia sanoa että ei kiitos sitä hevost mä en ratsasta tai sillä en kilpaile."
Nyt kyllä hämmennyin ja menin ehkä vähän sanattomaksi. Laitoin tämän, koska haluaisin tietää herättääkö tämä jollain ajatuksia.

"On iso väärinkäsitys, että esteratsastajan pitäisi ratsastaa koulua pitkillä jalustimilla."
Eli koululla pitkillä jalustimilla, oletan tarkoittavan hyvin perinteistä kouluratsastusta. Siitä lainaisin esteradalle kaksi asiaa ylitse muiden ja se on kuuliaisuus ja laukanratsastus. En missän nimessä väheksy perinteistä kouluratsastusta. Esim. jos sarjavaihdot ja sulut pyritään kouluradalla esittämään ns. oikein. Esteratsastuksessa niiden kaltaiset asiat ovat ehkä enemmän tai vähemmän vain hevosen elastisena pitämistä varten ja aputyökaluja, tavoitteena sujuva rata ja laadukkaat samanlaiset hypyt. Hyvin sekava selitys, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollain enemmän kouluratsastus orjentoituneella näkemyksiä?

"Se mitä tuntee on oikein."
Tätä fiilistä todellakin tarvitsisin. Cristopherin mukaan, Nina Fagerströmilla on joskus niin, että ei ole etukätään varsinsista suunnitelmaa joistain välistä, mutta tehtävän tullessa vastaan kaikki on selvää. Tämä on paljon parempi, kuin se, että on suunnitelma, mutta ei osaa toteuttaa sitä, ei muista sitä, tai muu vastaava, mikä on minulle vähän liiankin tuttua. Eräässä valmennuksessa meni koko ajan kaikki päin seiniä, mutta kun muistin tämän viimeisen radan aikana, ei ollut enää mitään ongelmaa.

"On pieni määrä ihmisiä, jotka ymmärtävät jotain hevosesta ja suurin osa ei ymmärrä yhtään mitään."
Huomasin nauravani itselleni. Mitä, jos joku paaaljon kokeneempi hevosihminen eksyisi lukemaan tätä ja varmaan miettisi, että mitä tämmöinen "pikkutyttö" kuvittelee itsestään. Jos näitä hevosia ymmärtäviä ihmisiä on kerta niin vähän niin uskon kuuluvani kyllä niihin ei ymmärtäviin. Vielä;)

Lähde: hevostiimi.fi

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ehning ylävartalo

Viime viikonlopun horse showsta opin katsomalla todella paljon. Päälimmäiseksi jäi Marcus Ehningin ylävartalo. (Kannattaa kurkata Ehningin ratavideo ) Tosi hyvin kulmautuneet lonkat, taitava ratsastus, aina hevosen liikkeen mukana, mutta ei kuitenkaan itse liian edellä. Kuvittelin siis ratsastavani, kuin Ehning. Tällaiset mielikuvat toimivat mielestäni paljon paremmin, kuin jos joku vain korjaisi, että lonkkaan enemmän kulmaa ja joustavuutta. Jos kuvittelee olevansa joku todella taitava, ei se itsessään tee kenestäkään yhtä taitavaa, kun maailman parhaista. Se voi kuitenkin ohjata ratsastusta oikeaan suuntaan ja auttaa esim. istuntavirheiden korjaamisessa. Kuten siinä, että oma ylävartaloni ei ole tarpeeksi liikkeenmukana ja kyynärkulma ei jousta tarpeeksi.
   Mutta, sitten Axuun. Taas pitkästä aikaa estevalmennus, joka alkoi tietysti verryttelyllä. Muistelin sitä, miltä HIHSsi verkassa taitavimmat ratsastajat näytti. Meno oli rauhallista, hevoset rentoja, mutta vastasivat silti hyvin ratsastajien apuihin. En myöskään nähnyt kenenkään tekevän mitään ihmeellistä, vaan ihan perus asioita. Axu on mukava ja rauhallinen ratsastaa, mutta halusin saada sen ragoimaan paremmin pohkeeseen. En halunnut tietenkään jäädä junttaamaan, joten muistelin sitä rauhallisuutta ja miten hevoset näytti toimivan. Vältin kaikkea turhaa häiritsemistä ja kas kummaa, kun sain pikkuhepan kuuliaisemmaksi:D Ja se näkyi myös hyppäämisessä. Sain hauamani reaktiot nopeammin ja ei tullut sellaista fiilistä, että täytyy tehdä niin paljoa.
Axu hyvin ansaituilla päiväheinillä
treenin jälkeen (tällä kertaa ei ratsastusku-
via tullut)
  Mainitsemani Ehning ylävartalo-oivallus auttoi laukan parantumisessa. Viimeksi, kun hypättiin Markun valmennuksessa, olisi laukan pitänyt olla aktiivisempaa ja enemmän ylöspäin. Omassa päässäni oli vaan joku ihmeen ajatus, joka sanoi, että ei se eteenpäin nojaaminen ainakaan eteenpäin auta, kun tuntuu, että menee nenilleen. (Nyt ei tuntunut niin paljoa sille, koska uskon painopisteeni olleen paremmassa paikassa, mikä vaikuttaa kaikkeen) En tiedä mistä tämän keksin, kun olen vieläpä kuullut, että joillekkin hevosille opetetaan, että enemmän kulmaa lonkassa = kovempaa.
   Alkuun päästiinkin hyvin treenaamaan omaa istuntaa, kun hepat jumppasi neljällä kavalettipompulla, ja itse piti vain seurata hevosta ja olla hyvin mukana. Kun kaksi keskimmäistä palikkaa nostettiin ylös, niin pudotti Axu pari kertaa, kun oli innoissaan menossa. Se korjaantui kuitenkin, kun odotin hieman enemmän ylävartalolla. Valmentaja Raija sanoikin, että nuori hevonen saa tehdä virheitä, koska niistä se oppii. Axu onkin ihana, koska se tuntuu aina niin fiksulta vaikka kokematon onkin.
   Itse tehtävänä oli ikään kuin kahdeksikolla kaksi pystyä viidenaskeleen välillä kaarevalla linjalla ja yksittäinen okseri. Treenattiin alkuun muutama kerta kaarevaalinjaa ja väli tuntui alkuun todella pitkältä. Jotta saisi välin tehtyä viidellä, täytyi laukata sujuvasti ensimmäiselle kaarteen ympäri. (Kaarteissa parempi ylävartalo auttoi todella paljon) Ideana oli, että pääsi harjoittelemaan sujuvuutta heti alussa. Eli radalla voi olla niin, että ykköselle tullessa on hevonen tai/ja ratsastaja koomassa. Tämä oli hyvä herätys, miten pientä ja ei kunnollista laukka voi olla alussa, koska ensimmäisellä kerralla askeleita tuli kuusi.
   Alkuun myös osa hypyistä lähti läheltä/pikkuaskeleesta, koska en rentouttanut kyynärkulmia tarpeeksi. Kuitenkin heti, kun rentoutin käden ennen estettä, sujui hypyt ilman ongelmia. Viimeinen kahdeksikko oli 90cm tasoa, josta olen iloinen, koska ennen tätä ollaan Axun kanssa menty vasta yksi 90cm este.
   Oli siis iso parannus Markun kurssilla olleesta pakista ja odotan positiivisella pikku jännityksellä ensi kisoja:) Pitää vaan tehdä paljon treeniä ja arkisia hommia niin hyvä tästä tulee. Loppuun vielä vähän kuvia, mitä näiden treenien taustalla on.

Tintin, ja muiden heppojen hoitamista kisoissa
Viime sunnuntai hyvinkäällä kisat aika pimeässä:D Mukana myös Moksu, joka seikkailee tässä blogissa.

ja kotona