torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluisia kuvia

Hyvää joulua! Tänään aamulla oli tallimme perinteinen joulukatrilli, johon osallistuin vuokrahevosellani Nilssillä ja vitsit oli hauskaa :D Tosi tehokas koulutreeni ainakin mun tasoiselle ja heppa toimi paremmin kuin koskaan ennen minun kanssa. Eli ensin siis katrillia isossa porukassa ja lopuksi jäätiin vielä Nilsin tarhakaverin Willin kanssa tekemään oma laukkakatrilli, koska laukkaa ei ymmärrettävistä syistä ollut tuntiponien kanssa.




Odotan todella innolla tulevaa kouluratsastuskuukautta (köh köh istunta) tammikuussa, mutta tässä nyt oli kuitenkin tärkein pitää hauskaa:)



ja loppu verkkaa

Tässä hienosti kiteytyy melkein kaikki mun istunta ongelmat. Loppuverkan takia pitkät ohjat jolloin kädet ihan hassuissa paikoissa (ohjat kyllä helposti valahtaa muutenkin), vasen käsi sykkyrällä, mutta katse on sentään eteenpäin :D

"Mitä ihmettä toi tekee, miks se haistelee?"


Hienot hepat tänään<3
Loppuun  vielä pari normaali joulutunnelma kuvaa


vähän pitää napostella ennen joulu illallista


Mitä joulu olisi ilman joulukuusta?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Selitäppä tämä

Ratsastus on aikalailla fiilis asia, jota on usein vaikea selittää. Miltä tuntuu kun hevonen oivaltaa haluamasi tai teet itse jotain, mitä et osaa selittää. Niimpä haastan kaikki, jotka tätä lukee miettimään ja kommentoimaan jostain ihmeellisestä mieleen jääneestä hetkestä. Eli mitä tapahtui ja miltä se tuntui? Se voi olla ihan kaikkea tunteesta jolloin ensimmäistä kertaa silitit ponin samettista turpaa aina vaikka ulkomaiden kisakenttien valloitukseen asti. Alle laitan muutaman esimerkin omista kokemuksistani. Tällä kertaa täytyy tyytyä jopa usean vuoden takaisiin kuviin, mutta niihin liittyy kaikkiin joku selittämätön fiilis. Kuvat eivät liity tekstin fiilis selityksiin.

Miltä tuntuu kun hevonen oppii? Tätä fiilistä ei ole ollut kovin kirkkaasti, kuin kerran. Ratsastin itsenäisesti ja minulla oli ollut vaikeuksia laukan lyhentämisen kanssa eräällä hevosella, jolle se ei ehkä ollut fyysisestikkään niin helppoa vielä. Menin ympyrällä normaali laukkaa, mutta kevyessä istunnassa. Istuin välillä pehmeästi satulaan ja pyysin sitä lyhentämään jotenkin istunnalla. Sen istunta asian olin oppinut Tintiltä, joka on herkkä osaava ja mielestäni vähän liiankin laadukas minulle. Joka tapauksessa se toimi. Aina kun sain pari hyvää askelta ilman, että minun tarvitsi "tapella" tai käyttää juurikaan ohjaa ja pystyin pitää jalan kevyenä , nousin jalustimille ja taas uusiksi. Tässä harjoituksessa tuli ensimmäistä kertaa tunne, että minulla oli avoin keskustelu hevosen kanssa. Pitkään olen tätä halunnut kokea, mutta nyt vihdoinkin. Kysyin voisitko, hevone vastasi, kerroin mitä mieltä olin ja toistettiin toisiamme kuulostellen.
Ensimmäinen istunta oivallus jonka muistan (vuodelta 2013)

Ensimmäinen laukka. Muistatko vielä miltä se tuntui? Kommentoi ihmeessä:)
Olin käyttänyt paljon aikaa miettiessäni, miten ihmeessä pieni ihminen voi hallita isoa hevosta? Saati saada sen laukkaamaan. Mutta sitten se ensimmäinen laukannoston tunne. Hevonen tottelikin ja olin erittäin hämmästynyt. Se tuntui vähän samalta kuin sirkuksen taikatemput. Miten tuo oli mahdollista? Erityisen ikimuistoisen kokemuksesta teki se, että asuin tuolloin San Diegossa, joten näköala oli hieno. Kenttä oli ikään kuin kukkulan rinteellä. Nostin  laukan pitkän sivun alusta ja edessä avautui näkymä kuivan vihreistä kukkuloista pensaikkoineen auringon paahteessa, sekä tallin omistajan puutarhan kasveista, pulppuavasta suikulähteestä ja maisemassa lenteli jopa kolibreja niiden ruokinta-automaattejen ympärillä.
Axu on hyvä esimerkki siitä mitä ei voi selittää <3
Miltä tuntuu kun on tehnyt töitä? Tallipäivä on venähtänyt aamu seitsemästä ilta seitsemään ja olo on rauhallisen väsynyt, mutta iloisempi kuin aikoihin. Mukaan on mahtunut niin hevosten harjaamista ja tallin tekoa, kuin ratsastustakin. Tämä on nyt mieleeni tulevista asioista varmaan vaikein kuvailla. Tuleeko kellekkään muulle sama fiilis, että mitä enemmän pääsee tekemään, sitä enemmän innostuu, ihan hevos asioissa tai, jossain muussa?
Varmaan ensimmäiseltä ratsastus leiriltä. Ihan mahtava fiilis kun saa laukata kovaa maastossa ja koko kroppa tuntuu kuplivan. Tässä pellolla ei kuitenkaan menty kauhean kovaa vaikka silloin siltä tuntuikin :D
Näistä voisin kirjoittaa loputtomiin. Tämän kaltaiset asiat tekevät tästä lajista mielestäni juuri mielenkiintoisen. Miksi ratsastus ja hevoset ovat sinulle rakas harrastus tai jopa elämäntapa?

 


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Alku Nilsin kanssa

Nyt on jo muutama ratsastuskerta takana tämän kaverin kanssa ja ei kyllä ole ihan helppoa ollut. Kyseessä siis kokenut hevonen, jota aloin vuokraamaan ja tarkoituksena olisi valmentautua säännöllisesti, sekä kilpailla. Nilsiin on aika paljon vilelä totuttelemista, mutta suurimmalta haasteelta on tuntunut suoruus, mikä kylläkin varmaan johtuu enimmäkseen istunnastani.

Jotain erikoista kuitenkin Nilssissä on. Se on luonteeltaan varmaan täydellinen, koska vaikuttaa tosi lungille, joka tilanteessa ja vielä tosi seuralliselle.

Alle laitan jotain kuvamateriaalia, jotta voi sitten vaikka puolenvuoden päästä katsoa onko edistystä tapahtunut. Ylimmässä videossa mun ensimmäisiä laukassa tapahtuvia avo- ja sulkutaivutus harjoituksia. Ei kyllä lähelläkään mitään oikea oppista, mutta jostain pitää aloittaa :D Toisessa videossa laukkapuomit joille oli jostain syystä tosi vaikea päästä. En oikein saanut ulkoapuja läpi, mutta kerta kerralta sekin hieman helpottuu. Lopuksi vielä laukkapuomit korotettiin jumpaksi, jossa vain harjottelin ja fiilistelin Nilsin hyppyä ja miten sitä pitäisi seurata.

 

 




Pikkunen heittelee tyytyväisenä tavaroita mukavan taluttelun jälkeen :3


 Tämän postauksen hyppäämiset oli siis lähinnä sitä varten, että tottuisin Nilsin hyppyyn, mutta tänään oli ensimmäinen estevalmennus. Ja sain kyllä niin paljon oivalluksia! Tehtävät oli ihan loistavia, niin kuin aina. Katsotaan kerkiänkö kirjoittaa niistä.




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Jäähyväiskilpailut

Nyt ne ovat takana, viimeiset kilpailut Axun kanssa. Olen enemmän kuin tyytyväinen omaan ja myös hevosessa tapahtuneeseen muutokseen/kehitykseen. Nyt tuntui, että hepo sai todella juonesta kiinni! Päädyin siis tutkimaan maneesin pohjaa jo ensimmäisen pikku verryttelyhypyn jälkeen. En ole ikinä nähnyt Axun tekevän mitään vastaavaa. En osaa sanoa mistä se johtui, mutta yhden asian osaan sanoa. Se löysi oman drivensa ja ymmärsi mistä tässä on kyse. Vaikka itse suoritus ei ollut paras mahdollinen, eikä pisteitä tullut paljoa(pistemetsäsätys), oli hyppääminen silti hauskaa. Axulla on ollut paljon merkitystä jalkojeni asennon kehitykselle. Sillä voi kisa- ja hyppypäivinä olla omia kuvioita ja ylimääräistä virtaa kävellessä, jolloin jalkojen pitää olla kokoajan asennossa, ettei se pääse yllättämään. Normaalitunneilla se on kuitenkin oikein kiltti. Ja koska se on pieni eli minulle sopivan kokoinen, on sen kanssa ollut kiva harjoitella tuollaisia tilanteita. Tässä vielä video ensin putoamisesta, sitten radasta. Pian myös tulossa postausta johon olen koonnut mietteet ja jotain kuvamateriaalia Nilsin ensimmäisistä vuokrauksista.







tiistai 8. joulukuuta 2015

Mahdollisuuksien muutoksia...

Edessä on kaksi tavallaan hyvin ristiriitaista asiaa. Ensin surullisempi. Axun kanssa viimeiset kisat ovat ensi viikonloppuna ja se hoitamisenkin joudun lopettamaan. Juuri, kun heppa alkoi aiheuttaa kylmiä väreitä (erittäin hyvässä mielessä siis, oikeasti.), jos edes mietin sitä. Syynä on kuitenkin loistava tilaisuus. Eli heti kuultuani, että eräällä hevosella saisi alkaa valmentautumaan ja kilpailemaan. No, Tintin eli hoitohevoseni harjaaminen jäi kesken, kun kävelin niin nopesti, kuin ikinä pystyin viereiseen talliin, jossa käyn harvoin, koska siellä ei ole ratsastuskoulu hevosia. Olin niin tohkeissani, etten muista tilannetta kovin tarkkaan, mutta ainoa asia millä oli väliä. Olin hevosen selässä kokeilemassa varmaan parinkymmenen minuutin päästä.

Ensimmäinen ajatus selkään noustuani: "Mukavan mallinen hevonen istua ja kilometrin pitkä kaula." Alkukäyntien jälkeen hölkkäilin ravissa ja laukassa hepan lämpimäksi. Se tuntui tosi vaikealta kääntää. Kuitenkin, otettuani lyhyet ohjat, kääntäminen helpottui, koska sain myös ulko-ohjan paremmin käyttöön. Kokonaisuudessaan jäi oikein positiivinen kuva sileän asioista ja hevonen tuntui luonteeletaan ihanalle ja siltä, että olisi kiva lähteä tekemään hommia ja treenaamaan. Lähinnä siis itseäni treenaama. Hevonen on ainakin omiin taitoihini nähden aika osaava.

Sain ottaa myös pari hyppyä ihan yksittäisenä ympyrällä. Aloitettiin ristikosta ja WOW! Oli aika jännän tuntuista ja seuraavalla kerralla otin vähän tiukemmin harjasta kiinni. Kyydissä pysyminen alkoi helpottumaan, kun aloin saada fiilistä laukasta ja ponnistus paikasta. Pikkupystyn jälkeen este nousikin metriin. Yht äkkiä tuntuikin helpolle ja hypyssä oli mukava olla. En olisi halunnut, että hevonen laskeutuu ikinä. Näytti kylläkin aika isolle, kun edellinen oli varmaan 60cm, ja ei kyllä ole tullut paljoa yli 80cm hypättyä.(jos yhtä tuntia toisella tallilla ei lasketa)

Nils on siis hevosen nimi ja pitää katso miten nyt lähtee sujumaan. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka en yhtään pärjäisi sille. Motivaatiota on kuitenkin enemmän, kuin koskaan. Sinä yönä en paljoa nukkunut, kun en voinut olla miettimättä kaikkea mahdollista ja loistavaa tähän mahdollisuuteen liittyen.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Markun valmennuksessa

Eli taas Markku Söderberg tuli valmentamaan Soukkaan ja ryhmiä oli useampi, mikä oli tosi kiva, koska pääsi katsomaan paljon. Yleensä olen joutunut vain kärvistelemään katsomossa, mutta nyt oli ihanaa päästä itsekkin ratsastamaan. Ja miten hieno ja täydellinen Axu olikaan! Pientä katsomon vieroksumista lukuun ottamatta. Pahoittelen kuvien puuttumista. Kuvista ei erottunut yhtään mitään.

Valmennus alkoi hölkän jälkeen kokoamisilla ja lisäämisillä, mitkä sujui paljon helpommin kuin viime kerralla. Mentiin myös harjoitusta, jossa toisella pitkälläsivulla oli ravipuomit ja toinen pitkä sivu avoa. Miten mitäköhän tästä tulee, kun olaan menty parhaimmillaan vain lyhyen sivun verran ja viimeksi Markun tunnilla ei varmaan askeltakaan. Noh, teinkin alkuun vähän pienempiä pätkiä, mutta kyllä varmaan jotenkin selvittiin melkein se koko sivukin lopuksi.

Peruslaukan jälkeen aloitettiin laukkaverkkatehtävä, jossa tultiin iso loivakiemura, kiemuraan nähden myötälaukassa, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja nostettiin kierrokseen nähden myötälaukka pitkälle sivulle. Tässä sain jonkin laisen tuntuma oivalluksen, koska usein Axu voi jäädä kuolaimen taakase louskuttamaan. Silloin tietysti yritän vain ratsastaa eteen ja varmistan etten tee kädellä mitään. Mutta nyt, se ajoittain tukeutui kuolaimeen louskuttamatta, kun sain käytettyä laukasta raviin siirtymiset hyödyksi, oli polle hetkittäin mukavan tuntuinen. Tämä laukka tehtävä oli muutenkin varmaan Axun kanssa ihan loistava, koska siinä nostettiin vuorotellen molempia laukkoja, nimittäin Axu tarjoaa helposti vasenta. Onneksi tuntuu, että ero laukkojen välillä on kaventunut.

Hyppääminen aloitettiin ravihypyillä. Eli ravipuomit kohti katsomoa, jonka jälkeen tuli käynti siirtymä ennen katsomoa, josta seurasi vähän ongelmia. Ja vielä ristikko ravistapuomien jälkeen. Koska käynti siirtymä oli katsomoon päin, jota Axu pelkäsi/pelleili, jäi tiet aika hunoiksi ennen ristikkoa. Tultiin tehtävä myös toisesta suunnasta, jolloin suoratie ja raviin siirtymä tuotti vaikeuksia, koska Axu olisi halunnut nopeasti katsomosta poispäin.

Itse este tehtävistä ei jäänyt hirveästi muuta päähän kuin hyvä fiilis. Ei tullut vastalaukkakaarteita, kuten viime kisoissa ja paikat löytyi, mikä tuntui mahtavalta, koska viime Markun valmennuksessa niitä ei löytynyt ollenkaan, kun laukkaa ei ollut yhtään. Tehtävänä oli siis pieni rata, joka alkoi pystyllä katsomoon päin ja sen jälkeen pitkänsivun puomit tultiin ravissa, nostettiin laukka ja tultiin kuuden askeleen linja. Olin taas yhtä hämmästynyt, kuten aina, koska päästiin muistaakseni kaikki välit joka kerta halutuilla askeleilla. Linjan jälkeen jatkettiin toiselle, kolmen askeleen linjalle, jossa taas hämmästyin. Mutta seuraavaksi seurasi jotain omasta mielestäni vaikean näköistä. Eli kuuden linjan ensimmäinen pysty, mutta pitikin jatkaa neljällä toiselle pystylle kaarevalla uralla. Tuntuikin vähän vaikealle, mutta myötä laukka neljän askeleen kaarella, se onnistui! Ei kuitenkaan enään vaihtunut uudestaan neljän askeleen jälkeen esteen päällä, joten jouduin korjaamaan ennen viimeistä estettä.
Ei kyllä saa hirveästi selvää...

Valmennukselta tuli suurimmaksi osaksi pieniä fiilispohjaisia oivalluksia, joita on vaikea selittää. Axu kuitenkin tuntui tosi kivalta ja en voi kuin ylistää sitä maasta taivaisiin, miten ihana luonne sillä on<3 Ensi viikonloppuna kisat, mutta ei mitkä tahansa, vaan pistemetsästys. Saa nähdä mitä Axu sanoo, koska erikoisia esteitä varmaan luvassa. Viime vuonna joukossa oli esim. foliolla vuorattu este.