Loistavia harjoituksia ja apujen käyttö pohdintoja

Nyt päästiin Axun kanssa jo aijemmin mainitsemieni kotiläksyjen kimppuu. Eli otin ylimääräisen tunnin mihin pyysin Axun, ja miten saatoinkaan ikinä ajatella, että menisin mielummin itsenäisesti! Tunnin teemana oli siis siirtymiset toiveeni mukaan ja lisäksi vielä istunta ilmansatulaa. Kun pääsi lähemmäs hevosta ja istuin paremmin ympäri niin kas kummaa kun poni tuntui suoremmalta.

  Itse harjoituksen oli vain perussiirtymisiä lävistäjakahdeksikolla. Pidän siitä, että siirtymät pitää tehdä irti seinästä, koska se paljastaa kaikki mahdolliset toispuoleisuudet paljon paremmin. Tehtiin siis lävistäjän aikana ihan vain muutama askel lyhyempää ravia ja muuten perus hyvätempoista ravia. Tässä sain varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Axun lyhentämään ja keskittymään. Seuraavaksi treenattiin myös laukannostoja siten, että nostettiin kierroksesta riippumatta aina oikea tai vasen laukka. Tällaisissa toistuvissa harjoituksissa Axu alkaa helposti ennakoimaan, mutta se on ehkä välillä myös hyvä asia, jos saan silloin pidettyä poikituksen kurissa. Silloin saan sen vastaamaan kevyempään pohjeapuun paremmin ja sen kautta vaihtelevammissakin harjoituksissa siitä tulee helpompi.

  Lopuksi tehtiin vielä ympyröillä vähän pidempiä ravin kokoamisia, kuin alussa. Tässä säätelyssä huomasin, että lyhennyksen jälkeen riitti, kun vain vähän hölläsi kädellä niin Axu palautti normaalin askelpituuden.Toisin kuin viime valmennuksen verkassa tarvitsin siihen myös jalkaa.

Jos hepo saa hengähtää niin kyllä kuskin pitäisi pysyä kasassa:D

Kun taas siirryttiin aslellajissa alaspäin käyntiin, niin piti ajatella, että jatkan liikettä eteenpäin. Muuten Axu jää helposti kuolaimen taakse kaula rullalla möngertämään.
  Tässä hoitohevoseni omistaja on ihanasti auttanut minua ymmärtämään ja demonnut näitä pehmeitä siirtymisiä hoitohevosellani Tintillä. Näin miten pieni vartalon asennon muutos (enimmäkseen muutokset lonkkakulmassa, tai miten istuntaa käyttää, oikeastaan hän on demonnut varmaan kaiken:D) vaikuttaa positiivisesti, kuten hyvänä siirtymänä ja rentona työskentelynä. Tai sitten negatiivisesti, kuten apuihin vastaamisen hitautena. Tietysti ketään ei saa varsinaisesti häiritä kesken ratsastuksen. Mutta, jos on mahdollisuus pohtia ratsastus asioita ammattilaisten kanssa vähän syvällisemmin, niin kannattaa. Kun joku kertoo ja demonstroi, että näin se pitää tehdä ja näin hevonen reagoi näihin ja näihin asioihin, se nopeuttaa valtavasti uusien työkalujen löytämistä. Tietysti mikään hevonen ei toimi täysin samalla tavalla, mutta se että tietää mitä haluaa ja mihin pyrkii tekee ratsastuksesta selkeämpää hevoselle ja ratsastajalle. Tästä syystä on mielestäni hyvä, että pääsee välillä ratsastamaan erillaisilla ja taitavilla hevosilla. Varsinkin jos on vielä kokemattomampi. Sellainen Tintti on minulle. Pidän todella paljon ratsastuskouluhevosista ja opin niiltä todella paljon, mutta onhan 130 ratoja hyppäävä sporttisempi hevonen erilainen ja sen kanssa kehittää itsestään eri ominaisuuksia. (Olen siis mennyt Tintillä vasta muutaman kerran valvovan silmän alla.)
  Mutta siis, nämä yksinkertaiset perusharjoitukset on siis ihan parhaita, koska ainakin itse keskityn silloin paljon paremmin vain ratsastamiseen. Olen oppinut, että jo säännöllisen uran/kuvion ratsastamisella pääsee pitkälle. Muutenkin oivallukset ratsastuksessa ovat usein hyvin yksinkertaisia asioita, mutta usein se onkin helpommin sanottu, kuin tehty.  Esim. kas kummaa, kun se että istuu paremmin ja synmetrisesti hevosen ympäri, suoristaa sen.

Tinterö

  Suurin osa oivalluksistani on tullut, kun olen ajatellut jonkin todella taitavan kuten Luciana Dinizin ratsastusta. Jos miettii miten joku taitava ratsastaja teki tämän niin ei välttämättä tarvitse ajatella niin paljon, miten se tehdään, kun päässä on jo valmis kuva. Yhden huonon puolen kuitenkin tästä keksin ainakin omalta kohdaltani. Eli, jos en keskity jalan käyttöön, jään helposti käyttämään sitä liikaa. Eli ei niin ettei tarvitse ajatella yhtään mitään, mutta ei välttämättä tarvitse ajatella miltä puoleleta ne puolipidätteet tulikaan, kun silloin se vain tulee. Parhaassa tapauksessa kuitenkaan apujen käyttö ei näy paljoa, kun yrittää katso mallia. Sen vuoksi pidänkin demoista selityksillä, mistä aijemmin kerroinkin.
  Olisi kiva kuulla onko muilla jotain muita keinoja tehostaa edistymistä:)

Markun valmennus

Viime viikonloppuna Markku kävi taas valmentamassa. Olin itse ensimmäistä kertaa mukana tuntsareiden ryhmässä viime lauantaina, kun olen aijemmin ollut vain katsojan roolissa.
  Hypättiin siis aika pientä, mutta harjoitukset olivat tosi kivoja. Alussa mentiin puomikahdeksikkoa niin että keskellä olevat puomit mentiin laukassa ja reunoilla olevat ravissa. Pikkupuomitehtävissä on parasta kun saa miettiä miksi nyt kolisi ja seuraavalla kerralla saa vaikka puolipidätteen ajoitettua paremmin ja pääsee yli kopistelematta. (Paljon selkeämpää kuin perus kouluratsastuksessa:D)
   Itse estetehtävät olivat aikalailla peruslinjoja. Sieltä päällimmäisen jäi mieleen, kun sain Axulle kerrottua, että lähde ennemmin kaukaa kuin läheltä. Tietenkin ennemmin lähtisi sopivasta paikasta, niin että kaikki on kunnossajo ajoissa, mutta jos ei ole enempää vaihtoehtoja, niin otan ennemmin kaukaa. Kunhan tietää suunnilleen mistä hyppy lähtee ja päätös on ns. molempien. Lähestymisissä olikin eniten vaikeuksia laukan takia, koska laukka kunnossa, kaikki kunnossa.

Toisin kuin toissa viikonloppuna kuitenkin kisoissa saatiin tehtyä Axun kanssa hyvä tasainen 80cm rata omantallin kisoissa, jolloin kaikki tuntui kristallin kirkkaalta. Silloin en siis murehtinut huonoja lähestymisiä ja nyt opin, ettei niitä saa ajatella liikaa. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hyvä valmennus, koska sain uusia oivalluksia ja eikö se ole valmennuksen tarkoitus? Markulta sain myös hyviä neuvoja ja kotiläksyjä, jotta saadaan lähestymiset kuntoon. En malta odottaa seuraavia treenejä Axun kanssa.

   Sain ohjeeksi tehdä paljon siirtymisiä ja niissä erityisesti piti kiinnittää huomiota, että välittömän vastauksen lisäksi Axu lähtisi enemmän ylöspäin. Näin saisin sen ottamaan esteen helpommin, kun heppa on paremmin nenä ylhäällä ja on energia ponistukseen, jotta hyppy lähtisi helpommin oikeasta paikasta. Nimittäin välillä suorilla pitkillä lähestymisilläkään en saa Axua tarpeeksi skarpiksi ja ottamaan estettä.
   Olen kuitenkin iloinen siitä, että heppa kääntyi paljon helpommin kuin ensimmäisillä hyppykerroilla. (Meidän yhteistyö alkoi n. kuukausi sitten) Uskon, että siinä on auttanut se, kun ajattelen ulkoapujen muodostavan seinän ja saan koko hevosen mukaan.
   Sunnuntaina kurssilla hyppäsi hyvin kokeneita ratsastajia ja vitsit kun teki mieli hyppäämään kun katsoi niitä! Osa harjoituksista oli samoja, joten oli hyvä kun pystyi ikään kuin kertaamaan edellisestä päivästä opittuja asioita. Luin jostain, että aivot eivät erota mielikuvahrjoittelua ja oikeaa treeniä. Kuvittelin siis olevani niiden hevosten selässä, jotka hyppäsivät. Toivon, että näin muodostetut mielikuvat, asennot ja reaktiot tulevat mieleen, kun olen itse jonkin hevosen selässä. En tiedä onko tässä perää, mutta aina voi yrittää;)

Vihdoinkin!

Olen miettinyt bloggausta jo pari vuotta, mutta olen lykännyt sitä tähän asti, koska olen maailman huonoin tietokoneiden kanssa. Mutta nyt vihdoinkin päätin aloittaa, koska joka päivä opin tallilla niin paljon uutta, että haluan päästä jakamaan sitä. Blogissa tulee siis seikkailemaan yksityiset hevoset joita hoidan ja myös ratsastukouluhevosia, joilla valmentaudun. Ratsastan siis ratsastuskoulussa ja puuhailen tallilla kaiken laista, kuten hevosten hoitamista kotona ja kisoissa, hevostaitokurssien vetämistä, välillä teen tallia ja paljon muuta.
  Jos jollain on vinkkejä tämän blogin aloittamisen suhteen niin kaikki on erittäin tervetullutta:)