Markun valmennus

Viime viikonloppuna Markku kävi taas valmentamassa. Olin itse ensimmäistä kertaa mukana tuntsareiden ryhmässä viime lauantaina, kun olen aijemmin ollut vain katsojan roolissa.
  Hypättiin siis aika pientä, mutta harjoitukset olivat tosi kivoja. Alussa mentiin puomikahdeksikkoa niin että keskellä olevat puomit mentiin laukassa ja reunoilla olevat ravissa. Pikkupuomitehtävissä on parasta kun saa miettiä miksi nyt kolisi ja seuraavalla kerralla saa vaikka puolipidätteen ajoitettua paremmin ja pääsee yli kopistelematta. (Paljon selkeämpää kuin perus kouluratsastuksessa:D)
   Itse estetehtävät olivat aikalailla peruslinjoja. Sieltä päällimmäisen jäi mieleen, kun sain Axulle kerrottua, että lähde ennemmin kaukaa kuin läheltä. Tietenkin ennemmin lähtisi sopivasta paikasta, niin että kaikki on kunnossajo ajoissa, mutta jos ei ole enempää vaihtoehtoja, niin otan ennemmin kaukaa. Kunhan tietää suunnilleen mistä hyppy lähtee ja päätös on ns. molempien. Lähestymisissä olikin eniten vaikeuksia laukan takia, koska laukka kunnossa, kaikki kunnossa.

Toisin kuin toissa viikonloppuna kuitenkin kisoissa saatiin tehtyä Axun kanssa hyvä tasainen 80cm rata omantallin kisoissa, jolloin kaikki tuntui kristallin kirkkaalta. Silloin en siis murehtinut huonoja lähestymisiä ja nyt opin, ettei niitä saa ajatella liikaa. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hyvä valmennus, koska sain uusia oivalluksia ja eikö se ole valmennuksen tarkoitus? Markulta sain myös hyviä neuvoja ja kotiläksyjä, jotta saadaan lähestymiset kuntoon. En malta odottaa seuraavia treenejä Axun kanssa.

   Sain ohjeeksi tehdä paljon siirtymisiä ja niissä erityisesti piti kiinnittää huomiota, että välittömän vastauksen lisäksi Axu lähtisi enemmän ylöspäin. Näin saisin sen ottamaan esteen helpommin, kun heppa on paremmin nenä ylhäällä ja on energia ponistukseen, jotta hyppy lähtisi helpommin oikeasta paikasta. Nimittäin välillä suorilla pitkillä lähestymisilläkään en saa Axua tarpeeksi skarpiksi ja ottamaan estettä.
   Olen kuitenkin iloinen siitä, että heppa kääntyi paljon helpommin kuin ensimmäisillä hyppykerroilla. (Meidän yhteistyö alkoi n. kuukausi sitten) Uskon, että siinä on auttanut se, kun ajattelen ulkoapujen muodostavan seinän ja saan koko hevosen mukaan.
   Sunnuntaina kurssilla hyppäsi hyvin kokeneita ratsastajia ja vitsit kun teki mieli hyppäämään kun katsoi niitä! Osa harjoituksista oli samoja, joten oli hyvä kun pystyi ikään kuin kertaamaan edellisestä päivästä opittuja asioita. Luin jostain, että aivot eivät erota mielikuvahrjoittelua ja oikeaa treeniä. Kuvittelin siis olevani niiden hevosten selässä, jotka hyppäsivät. Toivon, että näin muodostetut mielikuvat, asennot ja reaktiot tulevat mieleen, kun olen itse jonkin hevosen selässä. En tiedä onko tässä perää, mutta aina voi yrittää;)