Estevalmennus

Ennen hyppäriä ajatukset: En malta odottaa ihanaa päästä hyppäämään parin viikon tauvon jälkeen!
Hyppärin alussa: Takaisin alkeiskurssille kiitos!
Hyppärin lopussa: Lisää!

Mistäs tuo floppi sitten johtui? Siitä, että Nipa on viime kerroilla ollut ihan tosi kiva ratsastaa ja oma moottori on toiminut suht hyvin tämän hyppytauvon aikana. Noh tänään kuitenkin valmennuksessa aloittaessani ravaamaan mielen valtasi epätoivo. Nimittäin jo niistä ensimmäisistä raviaskeleista tiesin, että nyt tulee vaikeuksia pohkeen eteen saamisessa. Siitä sainkin palautetta pitkin valmennusta ja myös siitä, että pitäisi olla pehmeämpi kädellä ja lyhyempi ohja. Tunsin itseni ja hevosen ihan löysäksi makarooniksi, joten alussa tehdyt laukkavoltit tuntui tosi vaikeilta ja pari kertaa putosi ihan raviinkin asti... Sitä kävi Nipalla aloittaessani tosi paljon, mutta tätä ongelmaa ei pariin viikkoon ole ollut, eli pientä takapakkia siis syystä tai toisesta.

 Itse estetehävätkin tuntui tosi vaikeilta, mutta tosi hyödyllisiä oli. Alla kuvassa näkyy pari pikku pomppua, mitä tultiin alkuun ja välillä vaihdettiin niillä suuntaa. Laukka piti vaihtua tietysti jo pompuilla ja se olikin haasteellista. Ihan tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta muistan, miten oli vaikeaa päästä vasemmasta oikeaan. Kun vihdoinkin pääsin sen jotenkuten olin joutunut vääntämään niin rautalangasta, että hevonen ei ollut varmaan kauhean suora, koska piti olla niin selkeästi kertomassa suuntaa. Jokatapauksessa tämä sekä kulmien ja volttien ratsastus oli todella perusteltua seuraavaa harjoitusta varten. (Ja, koska edelliset oli vaikeita pohkeen takana olemisen takia, niin oli seuraava harjoituskin.)

 Sitten kolmen esteen siksakki. Eli ensimmäisen pompun päällä laukanvaihto tulevaa kaarta varten, 5-4 askelta ja keskimmäisellä taas vaihto ja viimeinen eli kolmas jäätiin vain myötäkierrokseen (alla olevat kuvat). Todellista aivojumppaa ja tarkkuus ratsastusta. Lopussa vihdoinkin onnistui. Siinä vaiheessa ja valmennuksen lopussa tuli se LISÄÄ!!!<3 fiilis.

Ohjelmassa oli myös kolmoissarjaa ja siinä kyllä tuli vinous ilmi, jos siihen ei keskittynyt! Valmistelussa piti huolehtia riittävästä laukasta. Eli pysty, 1 askel, pysty, 2 askelta, okseri. Tässä pääsin hyvin totuttelemaan nipan hyppyyn ja yritin keskittyä myötäämiseen ja siihen, että jalat pysyisi alhaalla.

Jännityksellä odotan ensi lauantain hyppäriä, koska Raija(valmentaja) lupasi siiheksi katsoa kilpailuja mihin voisi lähteä. Ja vielä kuvista kiitos ja kumarrus Evelle:)

2016, minne tavoitteet vie?

Tässä postauksessa valotan hieman, mitä suunitelmia on tulevalle vuodelle, mihin ne tähtäävät ja mitä merkitystä näillä on minulle pitkällä aikavälillä, sekä mikä tulevaisuudessa mahdollisesti kiinnostaa.

Tavoitteet:

Myötäämisen ymmärtäminen
Eli esteellä, ei käsien ihmeelline koukistus, vaan enemmän niitä korvia kohti "oikaisu". En tiedä miksi tämä tuntuu niin vaikealle, mutta varmaan sama, kuin jalustimien jalassa pitäminen pari vuotta sitten. Katsoin kateellisena, miten muilla tuntilaisilla ja kavereillani pysyi jalustimet jalassa ihan perus ratsastuksessa, kun minulla ne irtosivat, jopa useamman kerran kierroksen aikana. Yhtäkkiä ne kuitenkin alkoivat pysymään ja toivon, että tässä kävisi samoin.

"Kunnollinen" itsenäisesti ratsastaminen
Koska Nilsin myötä jäivät ratsastuskoulutunnit, tuli enemmän vastuuta edistymisest itselleni. (Eihän se opettaja tee edistymistä kenenkänn puolesta, mutta nyt pitää itse huomata asiat entistä paremmin ja suunnitella, kun ei ole ketään sanomassa, mitä tehdä milloinkin.)
Vaikka erittäin säännöllisesti valmentaudunkin, aijon ottaa heti alusta asenteen, että ratsastan juuri sieltä mistä olen suunnitellut, en anna niiden ohjien valua ja päässäni kaikuu jatkuvasti ääni: "Muista suunnitelma, jalat alas ja hiljaa, rento käsi, älä tee mitään turhaa, muista kuitenkin ratsastaa, älä oikaise teissä tai missään muussakaan työskentelyssä, muista kiittää hevosta, ole kriittinen siitä mikä on rehellistä/oikeaopista (ei siis ole yhtä oikeaa absoluuttista, mutta perusasiat, kuten kaikki lähtee ratsastajasta itsestään ja takaosasta) koska on tärkeä tietää mihin pyrkii.

Reaktioiden nopeus ja erilaiset hevoset
Erilaisilla hevosilla ratsastus ei kyllä sen suurempia selittelyjä kaipaa, mutta reaktiot. On tosi vaikea löytää tasapaino apujen kanssa, mikä on liikaa ja mikä liian vähän (erityisesti Tintin kanssa olen oppinut tästä paljon). Välitön reaktio (niin itseltäni, kuin hevoselta) ja se, että saa asiat tapahtumaan on aina ollut mulle vaikeaa. Nyt kuitenkin mulla on entistä suurempi tahto onnistua siinä. Pitää vaan oppia tuntemaan asiat paremmin.

2014, voi ihania poni aikoja:) Joka tunnilla eri ratsu, mikä oli todella hyvä asia

 Monihan näistä tavoitteista on ikuisuusprojekteja, mutta esim tälle tavoitteelle hyvä mittari voisi olla he B. Prosentti tavoitetta en osaa määritellä, mutta jos paperissa lukisi vahvuuksissa vaikka istunta ja hevoseen vaikuttaminen, tietäisin asioiden olevan hyvällä mallilla. Erityisesti tässä onnistumiseen varmaan vaikuttaa jalanasennon edistyminen, missä onkin onneksi jo tullut parannusta. Itsessäni on siis tässä se isoin työmaa, mutta niin ihana, kokenut hevonen kuin Nipa, on kyllä tähän tilanteeseen paras mahdollinen opetusmestari/treeni kaveri.

Metrin radat 2-tasolla
Tämän kirjoittaminen oli yllättävän iso kynnys, koska 80cm luokat kotikisoissa alkoi sujumaan vasta viime kesänä. Uskon kuitenkin onnistuvani, jos teen joka ratsastuksella kovasti töitä sileän tavoitteiden eteen, treenaamalla jalat kuntoon, jolloin tasapaino paranee ja katsomalla paljon ratsastusta. Myös mainitsemani myötääminen. Silloin hevonen pääsee hyppäämään paremmin, jolloin moni muukin asia on kunnossa ja hypyssä olemista on parempi harjoitella. Enimmäkseenhän tämä on kiinni perusratsastuksesta, ei vain siitä mitä itse esteellä tapahtuu, vaan siitä miten pääsen esteeltä toiselle.

Tämän ponitytön (joka vielä sisäisesti olenkin) haaveet on saavutettu ja nyt on uusien aika ;)

                                                                             

Ja tällä tytöllä vielä pitkä matka ja tuntemattomat vedet edessä.

Miksi ja mitä tulevaisuudessa?

Näitä tavoitteita tarvitsen tulevaisuuden suunnitelmiin ja kaikkeen mistä minulla ei ole vielä hajuakaan. Nyt kuitenkin paljastan sen selkeimmän pitkäntähtäimen tavoitteen täälläkin. Päätavoite on päästä lukion jälkeen ypäjälle rokille (=ratsastuksenohjaaja linjalle). Moni sanoo, että kannattaa mennä vaikka harrasteohjaajaksi, jos ei rokille pääse, mutta se ei ole vaihtoehto. Ainoastaan Ypäjälle ja vain rokille (Vaikka muidenkin linjojen kautta sinne voisi päästä). Jos en sinne pääse nii saatan mielummin hakea ulkomaille hevosalan hommiin, koska maailman koulusta varmasti oppii myös paljon.

Jos kuitenkin Ypäjän rokille pääsisin, niin silloin hyödyntäisin kaiken mahdollisen, mitä Ypäjällä on tarjota. Tapahtumien järjestäminen, paljon tallitöitä, valmennuksien yms. katsominen, ohjaamis harjoittelua niin paljon kuin mahdollista. Ravi maailama on ihan vieras, mutta siihenkin haluaisin perehtyä. Tietysti myös kaikki teoria puoli, mitä vaan on ja vielä oma edistyminen ja hevostaitojen laajentaminen, kokemuksen karttaminen, ratsastustaitojen kehittäminen, kontaktien luominen tulevaisuuden varalle, kaikki mahdollinen oppi mitä sieltä irti saan, kun siellä on vakituisesti töissä ja myös vierailemassa niin paljon kovan luokan ammattilaisia.

Miksi sitten vain rokki kelpaa vaikka, jopa se ravipuoli kiinnostaa? Se on mielestäni paras mahdollinen koulutus, koska voin vaikuttaa siihen millaisia hevosihmisiä, kilpailijoita, ratsastajia, mitä vain, tänne Suomeen tulee. Ja nimen omaan ratsastuskoulussa olisi mahtavaa tarjota jollekkin innostava aloitus ja tietotaidon hankinta mahdollisuus, koska olen niin kiitollinen siitä, mitä olen tähän asti Soukasta ja Jeremy's Ranchiltä (ratsastuskoulu, jossa aloitin) saanut.  Saman kaltaisista syistä pidän ponikerhojen ja hevostaitokurssien pitämisestä. Oppimisen ja innostumisen näkeminen on tietysti aina palkitsevaa. Voin myös auttaa harrastuksessa paremmin alkuun ja löytämään tästä nopeammin uusia puolia. Ihan hevosten hoitamisesta kilpailuiden ja muun hevostoiminnan seuraamiseen, sekä oman työn merkityksen ymmärtäminen. Tälläinen syventyminen tekee harrastamisen tasolla tästä monipuolisempaa ja kiinnostuksen kasvaessa saadaan lisää ihmisiä, joille tästä tulee elämäntapa, josta taas lähtisi ihan uudenlaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia.

Olen myös viime aikoina kiinnostunut hevoskasvatuksesta ja lukenut siitä netistä esim kasvattajien sivuilta. En tiedä siitä juuri mitään, mutta kiinnostuksen alkamisesta voin varmaan osittain kiittää Håkkua, koska häneltä kuulin hevostiimistä, jossa on netti tv. Sieltä seurasin laatuarvosteluja ja aloin ajattelemaan asioita. Mitä kaikke nuorten hevosten kasvatukseen liittyy ja mitkä asiat vaikuttaa mihinkin, joka johdatteli ajatukseni kansainvälisyyteen ja siihen mistä ja miten laatuhevosia tehdään.
Se on tuntematon maailma, mistä haluaisin oppia ainakin teorian tasolla lisää. Jonain päivänä tulevaisuudessa toivottavasti käytännössä. En tiedä välttämättä niistä huippuhevosista, mutta mielestäni myös hyvin koulutetut perus kiltit harrastehevoset ovat erittäin tärkeitä. Olisi niin hienoa työskennellä nuoren kanssa, tuottaa positiivisia kokemuksia niin, että siitä tulisi jollekkin hyvä harjoittelu hevonen. Kaikki sellainen kuitenkin vaatii ratsastajalta erittäin paljon.

Entä millaisia ovat hyvät fwb hevoset ja miten niitä saa paremmin kansainvälisille radoille? Suomessa syntyy tosi vähän varsoja (suomessa kaikki vaan on niin kallista ja ollaan myös syrjässä) esim. Saksaan verrattuna eli ei ihme, että suomesta tulee vähemmän huippuja. Miten siihen voisi vaikutaa? Vaikka tällaiset asiat eivät ole vielä ajankohtaisia, mutta ne kuitenkin vaikuttavat kaikkien hevosihmisten elämään. En ole ikinä kunnolla ratsastanut nuorella, koska en laske vuoden takaista nelivuotiaalla menoa (Oli aika haastavaa. Ei mitään kauhee tapahtunut, en vain saanut asioita tapahtumaan, arvokas kokemus oli kuitenkin). Jokatapauksessa olen tulevaisuuden kannalta kiinostunut myös nuorista hevosista, koska se on myös yksi monista työkaluista asioihin vaikuttamiseen, sekä opettavaista varmasti monella tapaa, kun nuorten kanssa pitäisi jo tietää hyvin mitä tekee.

Tällaiset pohdinnat näin kokemattomalta kuulostavat varmaan vähintäänkin kummalliselta. Kuten mainitsin ne ovat pohdintoja ja osa myös haaveita. Tavoitteet ovat työkaluja taitojen saavuttamiseen. Taidot ovat työkaluja asioiden tekemiseen ja aikaan saamiseen, jolloin haaveiden saavuttaminen on vain itsestä kiinni. Ei mitään käryä minne tulevaisuus vie. Kuten yksi kaverini viisaasti sanoi: "Asiat etenee omalla painollaan". Eli, jos teen asioita joista pidän ja olen kiinnostunut, vie se elämää hyvään suuntaan. Näin on tähän asti mennyt.

Seuraavaa postausta tulossa joko lauanatin estevalmennuksesta tai katsaus siitä miten kouluratsastus jakson tavoitteet onnistui. Tässä postauksessa yritin avata murto-osaa siitä mitä päässäni liikkuu, mutta mitä kohti sinun tavoitteet vievät? (Aina ei tarvitse olla olla mitään erityistä välttämättä, mutta sitä on hyvä silloin tällöin miettiä)