Juniormeetting 2016

Valmistaudu ottamalla mukava asento, koska nyt on luvassa pitkä postuas kuvien ja videoiden kera. Nyt se on koettu. Ypäjän Juniormeetting 2016. Aivan loistava leiri ja oli vähän hilkulla, että olisi pitänyt mennä jollain muulla kuin Nipalla, mutta onneksi päästiin. Sunnuntai aamupäivänä pakattiin meijän tallilta tulevat hepat autoon ja suunnattiin kohti ypäjää. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun olin hevosen kanssa muualla yötä, joten en ollut varma miten majoittautuminen toimi, mutta siitä selvittyä kävin kevyesti liikuttamassa nipan kentällä viitos tallin vieressä. Illalla jaettiin vielä valmennusryhmät ja päädyin Johanna Mikkolan ryhmään.

Maanantai alkoi sileän työskentelyllä ja kavaleteilla. Nipa säilytti rytmin hyvin ja tuntui muutenkin mukavalta ratsastaa. Johku sanoi, että tuntee nipan jostain, mikä oli kiva kuulla ja hän osasi auttaa sen kanssa tosi hyvin.

Kavaletteja menimme suoralla askelmääriä vaihdellen laukassa, ja ravissa piti pitää mielessä vain tahdin ja hyvän ravin säilyttäminen, koska hevonen sai itse katso jalkansa kunhan ravi on kunnossa. Menimme niitä myös kolmikaarisella ajatuksena keskittyä laukan vaihtamiseen. Siinä minulla onkin ollut ongelmia nipan kanssa, mutta nyt tuli ehkä pieni oivallus. Saatiin ohjeeksi tulla kavaletille kunnolla sisäpohkeen ympäri eli kaari meni jopa vähän ns yli, jolloin sain helpommin uuden ulko-ohjan tuntuman ja laukka vaihtui. Harmi ettei ole videota tältä tunnilta.

Seuraavalla tunnilla päästiin iltapäivällä hyppäämään ja nipa olikin ihan menossa :D Hypättiin perus rataesteitä hiekkakentällä pitkillä teillä, joten mahtui hyvin laukkaamaan. Ykis kaarre pysty-okseri linjan jälkeen piti vaan mennä useamman kerran, että sain otettua kiinni tasapainotettua ja käännettyä. Viimeisen kerran kun tulin niin jäi fiilis että miten en heti onnistunut siinä tiessä. Treenin jälkeen, kun oltiin menossa talliin appari huomasi yhden kengän puuttuvan ja mietin että apua seuraava treeni olisi jo klo 9 maastareilla. Onneksi oltiin ypäjällä niin sain kengän pajalta matkalla treeneihin:)

Tiistai aamun maastoesteet kyllä ylitti odotukset. Niitä olin miettinyt jonkun verran, koska en ollut kuullut, että nipalla olisi nittä iästään huolimatta juuri menty. Päästiin kuitenkin kaikista yli ekalla yrityksellä. Aloitettiin derbykentän vierestä pikkutukeilla ja sellaisilla kumpareilla mitkä laukattiin ja yhden päällä oli tukki. Harjoituspulvermanni päästiin myös hyppäämään ja nipa kyllä vähän katsoi, mutta hyppäsi kuitenkin. Hypättiin myös joitakin tukkeja peräkkäin ja oli hauskaa vaan laukata metsään ja parhaiten meni hypyt missä vain laukkasi päin mikä oli melko vapauttavaa. Ensimmäisen kerran kun hypättiin pieni pudotus niin mietin että mitenköhän siitä selviää, mutta hauskaa oli tälläinen vaihtelu varmaan auttaa myös rataesteillä. Päästiin tietysti myös laukkaamaan vedessä minne nipa meni parin kerran jälkeen hyvin ilman vetohevostakin. Lopuksi mentiin hiekkakentän portaita ja bankettia mitkä olivat kyllä vaikeimpia kuten olin arvellutkin. Nipan laukka tuntuu muutenkin usein vähän hassulta niin mietin, että miten ihmeessä sen jalat menee kun pitää mennä ylös ja alas.

Erikoiset esteet saivat jatkoa keskiviikko aamupäivällä derbykentällä. Heti kun otin ohjat käteen tunsin, että nipalle ei kyllä ole parempaa kentää olemassa. Se liikkui hyvin eteen ja myös pidätteet meni läpi. Aloitettiin hyppäämällä muutama normaali pysty, okseri ja vesimatto. Jes nyt on varmaan vesimaton kieletämiset takana:) Derbyesteistä hypättiin bankettia, tukkia minkä oli kukkulan päällä, kuivahautaa ja orapihlaja aitaa. Derbykentän banketti oli paljon helpompi hahmottaa, kuin hiekkakentän vieressä oleva. Olin myös erityisen positiivisesti yllättynyt siitä, että päästiin kuivahauta ilman kieltoja. Ennen olen käynyt näyttämässä hevosille mahdollisesti jännät esteet, mutta johkulta sainkin erilaisen neuvon. "Ei kannata näyttää kun se alkaa vaan kyttäämään". Hyvä että hän niin sanoi ja jatkossa pitääkin miettiä että mitä kannattaa näyttää ja mitä ei. Esim oudot normaalit rataesteet varmaan näytän edelleen, mutta enää en olekkaan niin varma pitköisikö vesimatto näyttää. Nämä asiat tietysti hevosesta riippuen.

Tälle tuli kielto ensimmäisellä kerralla, kun en tajunnut ratsastaa tarpeeksi kunnolla pohkeella eteen ylämäessä ennen estettä...

Derbyesteiden jälkeen paluu normaali esteille oli ihan järkyttävä, kun säädettiin muutamalla rataesteellä hepat takaisin rataestemoodiin. Ensimmäiselle esteelle tulikin kielto ja varmaan kaikki hypyt oli huonoja. Onneksi kuitenkin iltapäivällä oli vielä viimeinen rataeste treeni luvassa.

Ennen viimeistä treeniä käveltiin paljon ja sitten tehtiin lyhyt ja ytimekäs omatoiminen verkka. Tehtiin hypätessä tosi perus harjoituksia eli sarjaa kaarevalta linjalta, suoraa linjaa ja laukanvaihtoja kavaleteilla. Alla muutama video tästä treenistä.

 

 

 

Viimeisenä päivänä, torstaina, oli luvassa leirikisat derbykentällä. Aamulla oli hyvin aikaa hoitaa hevonen ja ratakin oltiin kävelty jo edellisenä iltana, joten fiilis ennen kisoja oli tosi hyvä. Ei jännittänyt super paljoa, mutta odotin erittäin innolla derbykentällä hyppäämistä, koska treeneissä nipa oli tuntunut jo ohjat käteen ottaessa hyvällätavalla erilaiselta. Vekkasin normaalisti eli hölkkäsin ravissa ja laukkailin lihakset lämpimäksi ja sitten vähän herättelin, lyhensin ja pidensin laukkaa. Johku oli auttamassa verkkaesteiden kanssa ja kahdesta asiasta olin verkassa iloinen. 1. olisin ottanut ihan saman verran samanlaisia verkkahyppyjä, kun johku hypytti ja 2. ei tullut kuutamolla olevaa fiilistä toisn kuin kisaverkoissa tähän mennessä. Ainoa mieleen jäänyt huono asia verkassa oli että tultiin varmaan kaikilta esteiltä väärässä laukassa alas... Pian kuitenkin kuului kutsu radalle ja en tiedä mikä siinä derbykentällä ratsastamisessa tuntui niin siistiltä.

Radankävelyssä edellisenä iltana oltiin käyty läpi miten kentän kaltevuudet tulisi huomioida ja muut asiat mitä tälläisellä isolla nurmella pitäisi tietää. Alla on video radasta ja se on kyllä ehdottomasti meidän tasaisin rata laukalta tähän mennessä. Nyt oli nipalle hyvä kenttä! (tästä eteenpäin vain isoja nurmikenttiä kiitos:D) Ainoastaan vitosen jälkeen muistin kuutosen sijainnin väärin ja ratsastin aika paljon ohi ja jouduin tulla kummallisen tien mikä näkyy videolla. Varmaan osittain siitä seurauksena seiskalle tuli pudotus, kun en saanut tasapinotettua tarpeeksi ja laukkaa vahvaksi, jolloin hyppyssä takajalat tuli perässä laiskasti pudottaen. Siinä mun teoria:D Hypättiin siis vain 90 cm, mutta ensi viikonlopulle olen ilmoittautunut ensimmäiseen metriini.

Nipa jaksoi koko leirin tosi hyvin, mutta radan jälkeen se oli kyllä ihan puhki, voi pientä:3 Kokonaisuudessaan loistava reissu ihania miitti kavereita unohtamatta ja suurkiitokset kaikille loistavan leirin mahdollistamisesta:)

Jatka lausetta

Lempi askellajini… sellanen hyvä ratalaukka ja erityisesti sellaisilla estehevosilla, jotka tuntuvat siltä, että olisivat syntyneet laukkaamaan. Siinä tulee mahtava fiilis. Kakkos sijalla kunnon lisätty ravi minkä olen saanut kokea vain parin lävistäjän ajan Tintillä. Oli kyllä mageeta!

Lähestyessäni estettä… lasken päässäni yks, kaks, kol, yks, kaks, kol... koska se auttaa näkemään ponnistuspaikan ja silloin olen paremmin varautunut vaikka joutuisi vähän kauas tai juureen.

Tallilla pelkään… että unohdan jotain, koska ikinä ei ole vaan sitä yhtä hevosta vaan kaikki pitää ottaa huomioon ja usein tallilla on vähän kiire.

Hevosmaailmassa en ymmärrä… sitä miten kokeneet hevosihmiset tuntuvat muistavan kaiken hevosten suvuista yms. On kyllä miellenkiintoista kuunnelle, kun niistä puhutaan ja toivon, että voisin joskus ymmärtää yhtä paljon.

Unelmieni hevonen…  on sellainen jota ratsastaessa tulee kylmät väreet ja hymy nousee korviin. Jokaisessa hevosessa on joku ominaisuus, mikä tekee siitä unelmien hevosen arvoisen<3 

En pidä hevosista, jotka… on vaikea saada innostumaan asioista tai joihin on vaikea saada kontaktia. Tähän oli kuitenkin vaikea keksiä mitään, koska kaikissa hevosissa on varmasti paljon hyviä puolia ja olen kiitollinen jokaisesta hetkestä minkä tahansa hevosen kanssa. Samalla tavalla onnellinen, kuin aloittaessani ratsastuksen tunneilla kerran viikossa kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Vaikka huonojakin hetkiä on ollut niin olen saanut hevosilta niin paljon, että tuntuu väärältä sanoa jotain huonoa jostain hevosesta. (Tietysti joskus hermot voivat mennä, mutta toivottavasti tajusitte idean)

Hevosenhoitaja… on kaiken lähtökohta. Se huolehtii, että hevosen perus päivittäiset toimenpiteet ovat kunnossa.  Hoitajana oleminen on myös mielestäni loistava ponnahdus alusta. Ainakin omalla kohdalla olen niiden hommien lomassa oppinut todella paljon niin hoitamisesta kuin ratsastuksesta. Täsätä pystyisin kijoittamaan varmaan koko postauksen :D

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä… mietin, että apua jos hevonen nyt liukastuu ja muljauttaa jalkansa mutaisella kentällä tms. 

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa… avoin mieli. Vähän aikaa sitten tämä ei olisi ollut totta, mutta nykyään arvostan todella erilaisilla hevosilla ratsastamista ja olen valmis ottamaan kaikki ohjeet vastaan. Haluan oppia mahdollisimman paljon.

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin… alan heti ajattelemaan (ehkä myös hieman ahdistuisin) mihin käytännön asioihin se vaikuttaa.

Ratsastusleirit… olivat ihan hauskoja, mutta en ikinä oikein ymmärtänyt leirielämää. Olisin halunnut vaan tehdä tallihommia ja treenata. Meetingiä odotan kuitenkin enemmän kuin innolla:)

Ex ravuri Lasse, joka oli leirihoitsuna vuonna 2013. En ymmärrä miten viiden päivän tuttavuus pystyi jättämään näin pysyvät ja hauskat muistot<3

Leikkituntien idea… on tehdä porukalla kaikkea hauskaa ilman satulaa ja pieni ponien/hevosten innostaminen kuuluu asiaan eikä silloin murehdita istuntavirheitä. Pää asia että pysyy kyydissä! (eikä sekään välttämättä pakollista)

Maastoilu on parhaimmillaan… pitkiä laukkasuoria niin että hevosella ja ratsastajalla on hauskaa.

Aina, kun putoan… ajattelen että "pidä ohjat kädessä". Aina silloin olen tullut jaloilleen eikä hevonenkaan ole päässyt karkuun. Tästä ohjista kiinnipitämisestä on kuitenkin eriäviä mielipiteitä.

parin kuukauden kuulumiset

Viime postauksesta on kulunut ihan luvattoman pitkä aika. Koko ajan on ollut kiire, mutta nyt kun ollaan lähdössä mökille on aikaa kirjoitaa pientä päivitystä. Nipan kanssa olen treenaillut, mutta nyt se on joutunut olemaan hetken kävelyllä. Kaikenlaista on kuitenkin tapahtunut kuten tallimme tuntiratsastajat lähtivät espoon ratsastuskoulujen mestaruuksiin, mikä oli ihan super kiva reissu myös näin hoitajan näkökulmasta. Ja koska en halunnut jättää estevalmennuksia välistä, vaikken nipalla voinutkaan mennä, niin aivan loistavaa. Pääsin hyppäämään axulla pitkästä aikaa<3  Se tuntui vaan niin ihanan simppelilltä. Jos pyydän sitä eteen se menee ja tulee takaisin helposti ja axu tauon jälkeen huomasin kyllä, että se on kehittynyt tosi paljon. Se vaihtaa laukat jo suht hyvin esteen päällä, ei mene enää ristilaukkaa kaarteissa ja  tuntuu muutenkin, että se jaksaa laukata paremmin. Estepuolella siis asiat suht kunnossa, mutta sileällä... Pitää kyllä valehtelematta sanoa, että tuntui hitusen eksoottiselta. Ehkä se puoli tuntui ennen paremmalta, koska mennessäni sillä useammin säilyi tatsi paremmin.

Nyt kuitenkin odotan jännityksellä ensiviikon sunnuntaita. Silloin pakataan hepat autoon ja lähdetään meijän tallin porukalla meetingiin! Vuosi sitten tullessani valmentajani kanssa ypäjältä, kun olin ollut auttamassa talent-leirillä hän sanoi "hanki itsellesi ensi kesäksi hevonen ja tule meetingiin". Ajattelin, että ei tule tapahtumaan, koska ei minulla ollut tai ole edelleenkään mahdollisuutta omaan hevoseen. Nyt vuodessa tai itseasiassa puolessa vuodessa on tapahtunut enemmän kuin uskalsin kuvitella viime kesänä. Saan nipan meetingiin, jos se on kunnossa siihen mennessä, mutta jos ei ole niin onneksi kiitos valmentajan, sain varavaihtoehdon. Se on ratsastuskoulu hevonen, jolla olen hypännyt ja ollut sen selässä viimeksi viime kesänä, jos oikein muistan.

Tässä postauksessa ei varmaan ollut päätä eikä häntää, mutta tässä mennään ja toivottavasti saan meetingistä jotain materiaalia myös blogin puolelle.

Haasteita

Kiitos koeviikon on ollut aika pitkä postaustauko... Koko tämän viikon olen halunnut kirjoittaa viime viikonlopun valmennuksesta mutten ole ehtinyt, joten toivon, että muistan vielä jotain.

Olin todella innoissaan menossa hyppäämään, koska viime kerrat olivat sujuneet. Päivän teema oli v-kaareet, joten myös verkassa harjoiteltiin niitä ja taivuteltiin hevoset pohkeiden ympäri kiemurtelemalla esteiden seassa. Se meni vielä ok (ei täydellisesti ja korjattavaa oli, kuitenkin taas askel eteenpäin), mutta jo ensimmäinen tehtävä tuntui haastavalta. Siinä valmentaja sanoikin:"kyllä sä osaat nämä tehtävät, jos vaan vaadit itteltäs". En tiedä mitä tein eritavalla, mutta tuon kuulemisen jälkeen onnistui. Puomit ja kavaletti/pysty oli sijoitettu sunnilleen kuvassa alla olevalla tavalla. Ensin oikeassa kierroksessa piti ratsastaa hyvä kaarre ja sitten piti pysäyttää esteen jälkeen pitkälle sivulle. Vasemmassa ei tehty pysähdystä vaan ensin piti ratsastaa laukka kuntoon kaarteelle ja tehtävän jälkeen mennä hyvin kulmaan, mikä oli melko haastavaa. Sileälläkin vasemman pohkeen läpi saanti on vaikeaa ja takaosa seilailee sinne tänne.

Seuraavaksi hypättiin varmaan maailman vaikeinta rataa. Esteet tuli hirveän nopeasti vastaan ja v- kaaret tuntuivat vielä enemmän korostavan sileän ongelmia eli takaosa seilaa, jään itse helposti sisäohjaan vaikka luulen etten ole siinä kiinni, mutta kummasti kyllä olen... Radassa testattiin varmaan kaikki mahdollinen ja on kyllä ihan mielnkiintoista ratsastaa tuollaisia välillä. Saatiin kuitenkin meidän ensimmäiset kiellot. Molemmat radan samalle okserille, mutta eri suunnista. Se oli kyllä varmaan ainoa este mikä tuli helpon tuntuiselta tieltä... Molemmilla kerroilla myös putosi, mutta oikein kevyesti ja tuloksena vain mustelma polvessa.

No, näihin ongelmiinhan piti tehdä korjaus

suunnitelma ja tässä se on:

1. Oman istunnan kannalta joka kerta tai ainakin kerran viikossa jalkatreeniä, mikä tarkoittaa överi lyhyillä jalustimilla (n. 6 lyhyttä reikäväliä estejalustimista lyhyemmät) sekä ilman jalustimia.

2. Asetukset & takaosa. Nipa on minulle tosi vaikea asettaa oikeaan rehellisesti niskasta, kaula kyllä kääntyisi vaikka kuinka. Samalla pitää kiinnittää huomiota, ettei mennä miljoonalla uralla vaan hevonen on takaosansa kanssa "raiteilla".

3. Reaktiivisuus & laatu

Tämän päivän kouluvalmennuksesta sain isoja apuja tähän. Koska tämän päivän radat vaativat jo matalalla tasolla reaktiivisuutta esteiden tullessa nopeasti vastaan. On jo aika eri, kuin 70 -luvulla, kun korkeudella oli enemmän merkitystä. Laukkaa täytyy pystyä nopeasti pidentämään ja lyhentämään ja sileällä tulee kesittyä laatuun eli siitymiset sujuvat tasapainossa (=hevonen pysyy raiteilla) ja rentona. Itse olen helposti hätäinen, joten sain ohjeeksi käyttää perustyöskentelyssä enemmän aikaa ja näin huolellisuutta siirtymisiin, jotta laatu säilyy. Tästä sain jo vähän fiilistä lopussa.  

Huomenna estevalmennus, joten katsotaan tuleeko parannusta viimekertaan.  

Kisarutiinia etsimässä

Perjantaina 25.3.16 Riders Innissä oli minun ja Nilsin toiset yhteiset kisat, luokkina ykkös-tason 80 ja 90 367.1 special arvostelulla. Nyt aloin etsiä meille sopivaa rutiinia ja kerron kisoja edeltävästä päivästä niiden jälkeiseen päivään, miten tein asiat ja missä fiiliksissä.

Aamulla kisoja edeltävänä päivänä seitsemän aikoihin saavuin tallille ja Nipan hoidettuani kiipesin satulaan. Ratsastin avut kunnolla läpi, eli tarkistin lyhentämisen, pidentämisen kääntämisen yms. radalla tarvittavat asiat. Ikinä en ole tämän hevosen kanssa saanut niin mageeta fiilistä, kuin nyt. Oli siis kaikin puolin hyvä fiilis lähteä kisoihin. Vähän aikaa sitten ratsastin Nipan puoliksi sen omistajan kanssa ja sivusta näkeminen, taas kerran, todellakin auttoi. Ratsastuksen jälkeen tarkistin vielä, että löydän kaiken mukaan tulevan ja putsasin varusteet. Oli tosi vaikeaa haalia kaikki tarvittava kasaan näin rutiinin puuttuessa.

Kisapäivän tallihommat alkoivat seitsemältä tallin avaamisella ja hevosten ruokkimisella. Väsymystä ei aamulla tuntunut ollenkaan vaikka kovin paljoa ei tullut nukuttua kisoja ajatellessa. Kun hevonen ja varusteet oli saatu pakattua hevosautoon, lähdettiin ajamaan kohti riders inniä, jonne saavuimmekin todella hyvissä ajoin.

 

 Paikan päällä ehdittiin seurata kisojen ensimmäistä luokkaa, jonka jälkeen oli vuorossa radankävely. Rata oli mukavan oloinen, eikä sisältänyt ihmeellisyyksiä, mutta valmentajan kanssa käytiin läpi, mitä missäkin piti ottaa huomioon. Verkassa olin sitten ihan pihalla. Osittain ehkä sen takia, koska se oli ensimmäinen oikeanlaisempi kisaverkkani(koska kotitallin verkat tuntuvat mielestäni aika erilaisilta). Vaikkei siellä jälkiäteen ajateltuna niin suurta ruuhkaa ollut, niin tunti että hevosia olisi jatkuvasti tullut joka puoleleta. Valmentaja oli onneksi auttamassa verkassa. Hypyt oli siinä mielessä vähän masentavia, koska kotona olen jo oppinut tuomaan nipaa vähän lähemmäs esteitä, mutta nyt se lähti koko ajan liian kaukaa. Kuitenkin ensimmäisellä radalla verkkahypyt tuntui olevan yhtä kaukana unohduksissa, kuin niiden ponnistuspaikat.

Ennen ensimmäistä rataa en oikein valmistellut kunnolla ja se tuntui radalla, mutta ei siitä sen enempää, koska alla on video.

Ratojen välissä laitoin Nipan autoon syömään ja sillä välin pois lähti Nipan omistaja ja valmentajakin. Minulla oli fiilis, että molemmat olivat olleet minulle iso henkinen tuki, mutta nyt piti selvitä verkasta ilman ohjeita. Paljoa ei tarvinnut onneksi verkassa tehdä, koska yksi rata oli jo takana. Yllätyin todella, koska toka verkka meni paljon paremmin, kuin ensimmäinen. Välillä, jos meinasin jäätyä niin äiti muistutti hevosen herättämisestä.

Suoraan hyppääminen on ehkä maailman vaikeinta:D

Tähän rataan olen tyytyväisempi, kuin ensimmäiseen. Muistin valmistella ja laukka sujui paremmin. Keltaisen pystyn eli ysin jälkeen olisin halunnut käänttä aikaisemmin sarjalle, mutta ysillä hukkasin kuitenkin ajatuksen, jolloin laukka piteni ja en muistanut kääntää... Joka tapauksessa kaikin puolin hauska päivä ja suur kiitokset kaikille, jotka auttoivat ja kuvasivat!:)

Seuraavana aamuna herätykset jatkoivat aikaista linjaa. Ennen  seitsemää vaihteeksi olin tallilla ja kolmeen asti päivä kului tallinteon merkeissä. Sen jälkeen ratsastin Tintillä pitkästä aikaa ja tuli kyllä taas todettua erilaisilla hevosilla ratsastamisen tärkeys muttei siitä sen enempää, tämä postaus on Nipan asioista. Ja miten ihanalta tuntuikaan kiivetä Nipan selkään pitkän, ihanan päivän päätteeksi. Ohjelmassa oli vain rento jumppa pitkässä muodossa ja keskityin vain meidän molempien rentouteen. Kehuin sitä paljon ja kerroin sille miten taitavasti se osaa jumpata tai mennä pitkin ohjin. Tuli muuten kivan tuntuinen hevonen;) Koko ajan mentiin korvat hörössä ja silloin tällöin ne kääntyilivät kuuntelemaan tämän kuskin höpinöitä. Oli ihanaa mennä yksin maneesissa ja ratsastuksen kruunasi vielä loppukäynnit hevostiellä turvallisen tuntuisessa kaiken hiljentävässä sumussassa. En osaa edes kuvailla sitä onnen tunnetta, minkä se hiljaisuus ja Nipan kanssa olo sai aikaan. <3

Tässä oli siis meidän rutiinit kisoja varten ja innolla odotan seuraavia kisoja, Tampereen hevosmessuja ja valmennusta, joka on 2.4. Seuraavia kehityskohteita, ovat kääntäminen ja varmaan lähinnä itselleni parempi laukan ratsastus, jotta se olisi energisempää ja säädeltävämpää. Silloin voisin joskus Nipankin kanssa ratsastaa vähän enempi aikaa. Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittamaan, koska elämä on ollut aika kiireistä niin hevosten kuin koulunkin osalta.

Hämmennys

Markku Söderberg tuli taas soukkaan valmentamaan. Olin ilmoittautunut vähän vastahakoisesti, koska olen ollut sellaisissa fiiliksissä, että en ikinä halua enään kenenkään muun, kuin oman  valmentajan valmennuksiin. Hänen valmennuksissa olen ollut kolme vuotta, eli suurimman osan ratsastus ajastani. Pelkäsin meneväni vieraan valmentajan ohjeista sekaisin, kun viimeaikoina olen vähän kokenut hämmennyksiä. Päätin kuitenkin mennä Nipan kanssa ja en kyllä osallistumista kadu yhtään, koska menini sekaisin kyllä, mutta onnesta.

Tehtävät oli tosi normaaleja. Rataa ja ympyrän kaarella kolmea kavalettia. Alku tuntui tosi raskaalle, varmaa osittain oman flunssan takia, koska tehtiin pitkään laukassa töitä. Nipa tuntui tosi hitaalle. Tämä kaikki kuitenkin unohtui, kun alettiin hyppäämään rataa. Viimeisellä kerralla kaikki meni nappiin. Oma ajatus oli mukana tein, ratkaisut, oikeasti ratsastin. Sillä radalla elän ensi viikonlopun kisoihin.

Miksi kuitenkin alku oli niin kauheaa? Tintin omistaja puki syyn tosi hyvin sanoiksi. Verkassa odotan ohjeita valmentajalta. Siksi sileän/puomi työskentely menee ihan metsään. Radalla en odota, että kukaan antaa ohjeita. Siellä ollaan yksin ja ratkaisut tehdään itse.
Tässä ajatukset viimeiseltä radalta: Missä seuraava tehtävä? Vielä muutama askel kauas jäädään, pidennä askelta myötäämällä. Ihana hiljaisuus. Ei ole olemassa muuta kuin minä, hevonen ja esteet. (Jostain kaukaa kuuluu ääni, ainoa kerta kun kuulin radalla jotain minun ja Nilsin kuplan sisään) Markku sanoo: "Taitavasti ratsastast". Vielä viimeinen linja kuudella, nyt pitää ratsastaa tarkasti. (Sen viimeisen linjan jälkeen) Hieno nipa<3 Olipa hauskaa ja helppoa! Mitä ihmettä?

Rataa ratsastaessa parasta on hiljaisuus, silloin ei aisti muuta kuin hevosen läsnäolon ja reaktiot. Kisoissakin summerin soidessa ja radan alkaessa kaikki ympärillä häviää. Sitä ihanaa tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Tässä valmennuksessa tuli todella todettua, että minulle on usein paras, jos valmentaja ei sano mitään valmennuksessa rataa ratsastaessa, sillä silloin alan ratsastaa. Tietysti aina tilanteesta riippuen. Jos olen valmennuksessa ihan ulapalla niin tietenkin tarvitsen apuja tai tsemppiä, jos on vaikea tehtävä. Ja kyllähän siihen pitää tottua, että joku antaa ohjeita. En voi käskeä valmentajia olemaan hiljaa:D Nyt olen alkanut saada juonesta kiinni. Rakastan ratojen ratsastusta.

Hevosten hoitaminen

Tässä postauksessa käyn vähän läpi hoitamiseen liittyviä kysymyksiä/mielipiteitä, joista on aina ollut jonkin laista keskustelua. Lisäksi kerron vähän mitä se minulle merkitsen (siis sellainen normaali hevosten hoitaminen, ei esim. töissä olo, kun teen tallia). Usein kirjoitan ratsastuskuulumisia, mutta nyt myös hoitamispuolelta on kerrankin kerrottavaa.

Ensimmäinen ja viimeinen hoitoponi sekä nykyinen hoitohevonen  jopa samassa kuvassa

Aloitetaan siis siitä, mitä hoitaminen minulle merkitsee. Se on ihana breikki arjesta. Kaikki muu unohtuu varsinkin, jos on kiire päiviä ja pitää muistaa paljon asioita hevosiin liittyen. On paljon kivempi hoitaa, jos on tarpeeksi tekemistä. Normi päivään kuuluu ihan perus hevosten tarhaamista, harjaamista, kuntoonlaittoa, varusteiden putsaamista, satulahuoneen siistimistä, myös tuntilaisten auttamista silloin tällöin, koska Tintti asuu ratsastuskoulun tallissa, joten siellä pyöriessä tulee autettua muidenkin hevosten kanssa. Ja kaikki tämä vielä mahtavassa porukkassa tietysti;) Hoitaminen on jotain, mistä en odota yhtään mitään, paitsi uuden oppimista. Sitä tulee, joka päivä. Joskus pieniä joskus isompia asioita. Tässä vaiheessa on alkanut kuitenkin tulla myös oman kokemuksen asteikolla niitä "erikoisempia" asioita, kuten muutama kerta juoksutusta(nyt joku kokeneempi saa varmaan nauraa:D), mutta siinä hevoset ovat olleet muita, kuin hoitohevosia kylläkin. lisäksi se puoli mistä hoitamisessa erityisesti pidän on kisoissa hoitaminen. On ihanaa katsoa sitä pollea radalla jännitäen miten ratsukko selviää. Kisoissa pääsee myös vähän kokeilemaan hevostaitojaan uudessa paikassa. On aika vaikea selittää miksi se on niin kivaa. Jokaista reissua odotan niin innolla, että vasta viimekesän lopussa opin nukkumaan edeltävänä yönä edes vähän paremmin. Mitäköhän tästä kaudesta tulee, jos jo hoitaminen aiheuttaa tuollaista, nimittäin ensimmäistä kertaa olen itse ratsastamassa. Nyt ei varmaan sitten nukuta ollenkaan:D

Leiju, ihana sympaattinen, vähän hassu tuore tuttavuus.

Laaksolla Tintin kanssa

Sitten päästäänkin paljon puhuttuun aiheeseen, jonka halusin ottaa tähän, koska siitä on paljon mielipiteitä. Hoitajan palkka ja siihen sidoksissa olevat velvollisuudet. Tässä minun mielipiteet niistä. Puhun nyt täyshoitotallista, jossa normaalin hoitajan tehtäviin ei kuulu esim. karsinan siivous kakkojen keräämistä kummemmin. (Muunlaiset tallit ovat asia erikseen, mutta niistä en puhu, koska esim. puolihoitotallissa varsinaisesta hoitamisesta ei ole kokemusta.) Aloitetaan tuntihevosten hoitamisesta. Tässä palkan ei mielestäni tarvitse olla kiitosta kummoisempaa. Se voi tulevaisuudessa tulla hyvinkin yllätyksellisessä muodossa, jos on vaikka ponihoitaja aikoina hoitanut hommat hyvin. Tietysti on mukavaa, jos esim ahkerin/ahkerimmat alkeiskurssitaluttaja palkitaan vaikka jossain tallin stipendien jakotilaisuudessa. Hoitaminen perustuu tietysti ennen kaikkea vapaa ehtoisuuteen, eli jos sovittujen hommien(esim. harjaus, ratsastajien avustus, varusteiden pesu, taluttaminen) tekeminen ei innosta, niin kukaan ei pakota jatkamaan. Hoitamisen kuuluu olla hauskaa, mutta sovitut hommat on tehtävä.

Yksityishevosten kanssa tekemiset voi vaihdella paljon. Käytetään esimerkki diilinä ihan perinteistä hoitamis harjaamis kuntoonlaittoa tarhaamista, johon voi sillöin tällöin sisältyä mahdollisuus lähteä mukaan hoitamaan muualle hevosen lähtiessä esim. kilpailuhihin. Tästä taas kerran toisinaan kiittäminen, mutta myös uuden oppiminen tulee mielestäni tähän lisänä, mikäli hoitaja vaan itse osoittaa kiinnostusta(eli vähän oma-aloitteisuutta, koska kaikille tulee varmasti kysymyksiä mieleen). Kiireisessä ratsastuskoulussa hoitajille ei välttämättä kerkeä opettamaan erilaisia asioita, sitä varten on ponikerhot. Hevosen omistaja kuitenkin tähän pystyy helpommin, eikä niiden tarvitse olla isoja asioita. Ja tässäkin sama asia, kukaan ei pakota. Sovitut hommat tehdään, jos ei pääse niin on kaikille kivempaa jos ilmoittaa yms. vastuullisuus, mikä on ainakin meijän hoitajaporukassa tärkeää. Porukka, tallikaverit ja ilmapiiri ovatkin mielestäni erittäin tärkeitä. Seura hoitaessa on pelkästään hyvä asia niin kauan, kun hommat eivät jää tekemättä. Hevos asioissa sosiaalinen puoli on mahtava.

Viime aikoina hoitaminen on ollut jotenkin erityisen hauskaa ja osa syynä siihen on ollut varmaan uusien hoitajien löytyminen. Meijän tiimissä kaikki alkaa olla lukiossa, joten aikaa ei enää ole samalla tavalla ja lisäkädet olivat siis tarpeen. (On siis neljä hevosta, jotka kuuluvat samaan systeemiin. Tiimistä kaikilla on omat hoitohevoset, mutta monet asiat hoidetaan yhteisesti.) Olen uusista aina tosi innoissaan ja ihmettelen miksi hevospiireissä kuulee paljon pinempiä väheksyvää puhetta. Tyhmyyksiä tekevät ovat asia erikseen, niitä löytyy aina missä vain. Hyvän hoitajaehdokkaan ainoat kriteerit ovat mielestäni oppivainen, iloinen asenne ja halu hoitaa. Jos asenne on kunnossa, mitä vain pystyy kärsivällisesti opettamaan. Alussa ei siis tarvitse olla mestari, koska tekemällä oppii. Uusissa hoitajissa on myös se hyvä puoli, että heille käytäntöjä selittäessä, voin myös kyseenalaistaa omia tapojani, koska yleensä selitän miksi asiat tehdään miten tehdään. Jos en keksikkään järkevää selitystä, nään asian uudesta näkökulmasta. Uusilla voi myös olla mitävain ideoita tai asenteita, mitkä voivat tuoda lisää omaan tekemiseen. Kaikilta voi siis oppia jotain.

Ensimmäiset kilpailut Nilsillä

Olen enemmän kuin tyytyväinen. Selostan nyt kisat edeltävästä illasta/iltapäivästä alkaen.
Elikkä edellisenä päivänä olin myös hyppäämässä Nipalla. Jonka jälkeen olin vielä auttamassa esteiden kanssa, kun ihmiset hyppäsivät omilla hevosillaan. Mukaan lukien hoitohevoseni Tintti ja tämän omistaja. Ja taas tuli todettua ratsastuksen katsomisen todellinen merkitys! Kisoista kertoessa lisää näistä katsomisen hyödyistä.

Samalla kun Tintin omistaja verkkasi ja hyppäsi, hän selitti ja demonstroi miten käden paikka vaikuttaa hevoseen. Myös valmentajani oli paikalla, joten myös hän selitti, neuvoi ja vastasi kysymyksiini. Istunnan ja muun ratsastuksen lisäksi Tintin omistaja sanoi mielestäni tosi hyvin: "Vaikka olisi miten hyvät tietotaidot, niin ne eivät auta jos ei ole ajan tasalla". On niin ihanaa saada opetusta tällä tavalla, kun ei pysty ratsastamaan niin paljon, kuin pitäisi edistyäkseen ja todella arvostan sitä, että minulla on aina mahdollisuus kysyä ja nähdä asioita maasta käsin se auttaa löytämään halutut fiilikset nopeammin. (Kuten myös postauksessa ehning-ylävartalo)

Tallilta lähtiessä kuitenkin huomasin, etten varmaan ole ihan terve ja kotiin tullessa, ei niinkään yllätys, mutta kuumemittarin karu totuus. Kuumetta. Ajattelin että ei voi olla totta! Nipan kanssa ekat kisat eivät saa jäädä välistä, koska niistä on kiinni pääsenkö vähän ajan päästä hyvinkäälle tai muualle, sillä ensin piti kotona saada jotain hajua millainen nipa on radalla. Sainkin kokea sen, aamulla ei siis ollut kuumetta.

Aamulla olin kotona poikkeuksellisen pitkään. Halusin ottaa silloin iisisti, että olisin varmasti skarppina radalla. Tallilla ei ollutkaan muuta, kuin hevosen harjaaminen ja omien kamojen putsaus, hevosen varusteet olin hoitanut jo edellisenä iltana. Vaihdoin suitsiin myös kuolaimen, koska yleensä hyppään paksulla nivelellä, mutta täksi päiväksi vaihdoin sellaisen, vaan vähän ohuemman. Luppo aikaa jäi jonkin verran, mutta ihan hyvä niin. Seuraavaksi oli vuorossa radan kävely.

Luvassa oli kaksi rataa. 70-80 clear round ja 80-90 367.1 (A1/A2). Ensimmäistä, clear roundin, rataa kävellessä olin suht varmin mielin, koska kyllähän ne näytti vähän pienille, mutta varmasti vain hyvä näihin ekoihin kisoihin. En vielä edes katsonut toisen luokan ratapiirrustusta, etten sekoittaisi ratoja mitenkää. Luonnollisesti tähän aikaan vuodesta oli hallikisat. Tämä näkyi radassa siinä, että pitkänsivun seinässä oli kiinni neljän askeleen linja. Siinä pidin mielessä, että hevonen suoristetaan kunnolla ennen esimmäistä, sitten pitää pitää hyvin seinän lähellä sisäpohkeella, koska tiesin, että siinä saattaa muuten tulla pieni mutka sisälle päin.

Ravi verkka alkoi vähän hitaissa fiiliksissä, mutta laukassa Nils alkoi jo vähän virkistyä. Sain valmentajalta ohjeeksi pitää tarpeeksi lyhyet ohjat. Verkka hypyissä taas (ja kyllä muutenkin välillä), kyynärpäät vartalon eteen ja käsi kohti estettä. Välillä kuulin keskeltä sanan "hyvää" kun aloin vihdoinkin ymmärtää. Tarpeeksi lyhyet ohjat, kyynärpäät vartalon edessä ja eiliset ratsastuksen katsomiset olivat tuottaneet jo 24h sisällä eroa.

Radalle lähtiessä ja lähtömerkin kilahtaessa huomasin heti nipassa muutoksen. Jes ollaan radalla, ajateltiin molemmat. Hypyt lähtivät helposti välillä kaukaa ja laukka meinasi lähteä pitenemään, mitä en halunnut, koska maneesi on aika pieni. Osittain oli siis hakemista, mutta sain kuitenkin kaiken hauamani läpi. Jos otin kiinni, saattoi meno jäädä jopa hieman hitaakis, jos unohduin vain ajattelemaan, että jes sain kiinni. Muuten tuntui, että oma pää oli taas vähän astetta paremmin ajan tasalla ja puhtaasti maaliin päästiinkin. Radasta en sen enempää selitä, koska video on alla.

 
Vein nilsin äidille talutettavaksi, kun meni kävelemään seuraavaa rataa. Siinä oli ehkä vähän enemmän ajateltavaa, kuin edellisessä, mutta molemmat silti tosi kivoja ratoja. Uusintaan en tehnyt mitään kunnianhimoista suunnitelmaa vaikka olisin kuinka halunnut näin ekalle kerralle. (Nipa hyppää kaiken mitä eteen tulee. Myös ne esteet minkä läheltä menisin, jos kääntäisin enemmän:D) Tällekkään radalle ei siis puhdasta tasaista rataa suurempia tavoitteita ollut, mutta kolmannelle sijalle päädyttiinkin.

 

Kaikin tavoin jäi hyvä mieli kisoista ja se riittää. Sitten, kun perus asioita eli omaa istuntaa ja hevoseen vaikuttamista on vielä vähän treenattu (onhan se aika ikuisuus projeksti) voi laittaa tavoitteet korkealle ja alkaa ratsastaa voitosta ;) Jatkossahan sijoitukset tulee tietysti sen tuloksena kun on tarpeeksi taitava kääntämään ja hyvä yhteispeli hevosen kanssa. Seuraavien kisojen tavoitteena siis hevoselle ja itselle hyvä fiilis, sekä tasainen ja hyvä tarpeen tullen säädeltävä laukka. Eli jos  tarvitsee ottaa takiasin, otan sen verran kuin tarvitsee ja sitten muistan antaa taas edetä. Seuraavat kisat mahdollisesti Hyvinkäällä riders innissä. Kumpa olisn jo radalla<3 Ensi viikonloppuna, kuitenkin todennäköisesti vielä Markun kurssi, joten kiva, että välissä pääsee treenaamaan.  

Ihanaa kouluratsastusta&kisasuunnitelmia

Kouluratsastusta, kerrankin ainakin tuntui siltä. Nimittäin Nilsillä viime kouluvalmennuksessa jouduin hillitsemään korviin asti pyrkivää hymyä, koska en halunnut näyttää psykopaatilta... Oli mahtava tunne, kun pystyin ratsastamaan ilman jäätymisiä, fokus ja jopa silmät olivat seuraavassa tehtävässä, ratsastin niin tarkasi ja 100% keskittyneesti, kuin osasin. Ravissa vatsalihakset huusi hoosiannaa, kun yritin istua mahdollisimman järkevästi ravin parantuessa. Mitkä tehtävät ja fiilikset tähän onnistumisen tunteeseen johti?

Teemana oli vastalaukka ja myös väistöjä tehtiin. Kaikki tapahtui puolikkaan maneesin uralla (joka siis meillä ei ole mikään jätti, mutta mielestäni ihan riittävä) jossa toinen puoli oli ympyrän puolikas ja toinen normaali kulmikas ura. Ihan ilman tehtäviäkin tykkäsin jo tästä ihan simppelistä urasta tosi paljon. Tunui, että kulmia tuli koko ajan vastaan, mutta juuri niin loistavalla etäisyydellä, että suoristamiseen ja asetuksiin/taivutuksiin piti keskittyä, kuitenkin ne ehti hyvin tehdä. Ympyrän puolikkaalla keskityminen oli siinä ettei takaosa ajelehdi siellä täällä, jolloin pyrittiin hevosen menevän ns. ympyrän raiteilla.



Sitten tehtäviä:

Laukannostot
Lyhyeltä sivulta tullessa kulman jälkeen suoristus, vastalaukannosto ja suorana käyntiin enne seuraavaa kulmaa. Tässä puolikkaan maneesin takia askelia kerkesi tullaa varmaan 4-5(?). Nils olisi hyvin voinnut jatkaa vastalaukkaa, koska se on sille suhteellisen helppoa. Tässä kuitenkin ideana oli harjoitella laukka-käynti siirtymisiä, jotka ovat valmentajan mukaan askel kohti vaihtoja. Oli myös hyvä vaihteeksi harjoitella lyhyempiä pätkiä laukkaa, koska silloin pitää heti löytää napakkuus

Vastalaukka ympyrän kaarella
Sama tehtävä kuin edellisessä, mutta laukkaa jatkettiin ympyrän kaarelle ja käyntiin suoralle tullessa ja jälleen kerran suora siirtyminen. Laukan piti olla sujuvaa ja asetusta ei saanut olla liikaa. Ensin asetus oli vastalaukan suuntainen, sitten ympyränkaaren suuntainen, eli sisälle päin. Vastalaukan vastaisesta asetuksesta opin myös sen, että jos on herkästi vaihtava tms. niin sillä voi ikään kuin lukita laukan ulkolavan, jolloin laukka ei pääse vaihtumaan. Ihan loogista, mutta en ole ainakaan ikinä käyttänyt siihen tarkoituksellisesti asetusta. Nipa teki nämä oikein kaiken helposti, ja saatiin alussa mainitsemani ravin, lisäksi palautetta myös hyvästä laukasta. Viime estevalmennuksessa oltiinkin keskitytty laukan parantamiseen ja ne asiat mielessä ratsastin myös sen jälkeen ja kiva, että näkyi tässä valmennuksessa.

Väistöt
Nämä tehtiin käynnissä ja ravissa uran ympyränpuolikasosalla ulommalta kaarelta sisemmälle ja toisinpäin, kaksi väistöä kaaren aikana. Tehtävä alkoi sujumaan, kun itse hahmotin mistä reiteistä kannattaa mennä jne. (ympyrän kaarella olleista keiloista sai valita mielestään parhaat välit) Ensimmäisen väistön jälkeen piti oikeasti ratsastaa sitä ympyränkaarta se pienikin matka ja vasta sitten sai tehdä toisen väistön. Todella hyvä, että tähän väistön jälkeen jtkamiseen kiinnitettiin huomiota, koska Nipa jää helposti väistämään tai muulle ihme vänkyrälle. Nyt ei kuitenkaan tätä ongelmaa muistaakseni ollut, kun koko ajan piti olla niin tarkka.


Olen viime aikoina ajatellut näitä tehtäviä mitä valmennuksissa tehdään. Ne eivät ole uusia tai ihmeellisiä, saattavat jopa näyttää helpoilta, (niin este- kuin koulutehtävät) mutta eivät sitä ole. Eräs henkilö sanoi todella hyvän syyn tähän: "Valmentajat osaavat löytää ne heikkoudet ja keskittyä niiden korjaamiseen". Eli hyvä valmentaja osaa ohjata oikeaan suuntaan niissä heikommissa asioissa, osaa tehdä harjoituksista tehokkaita, ja se on mielestäni hyvän valmentajan merkki. Tämä, minusta tärkeä ajatus, on kylläkin silloin tällöin ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Valmennuksissa aina pyritään viemään ratsukkoa eteenpäin, mutta joskus jonkun kysyessä miten meni vastaan vaan nooh emmä tiiä... Niin ei pitäisi! Valmennuksessa ollaan oppimassa ja se, että asioita on korjattu on vain hyvä asia. Eli onko edes olemassa huonosti mennyttä valmennusta? Itse asiassa sen takia varmaan harrastan tätä lajia tai ainakin siksi valmentaudun ylipäätään. Sen avulla tiedän, mitä tulisi parantaa ja minkä mukaan treenaan kohti parempaa ratsastusta.

Valmennuksissa opittua pääsen testaamaan ensi sunnuntaina, kun on mun ja Nipan ensimmäiset yhteiset kisat, joita odotan todella innolla, enkä malta odottaa että saan tietää millainen Nipa on radalla. Kyseessä vielä vaan ekoiksi kisoiksi ihan kotona 70-80 ja 80-90 luokat. Suht turvallisin mielin olen ainakin vielä, koska Nipa on ollut ihana ratsastaa ja korkeus ei ole Nipalle mikään juttu ennen 110:mentä (tai onhan sekin vielä hevoselle varmaan aika pientä). Nämä luokat on myös ihan omalla mukavuus alueella, koska isompaa ollaan treeneissä menty. Tärkein on se mitä väleissä tekee, ja jos ne välit menee hyvin, on ihan sama mitä siellä matkanvarrella tulee vastaan. Kohta se alkaa, kohta pääsen ensimmäistä kertaa kiertämään kisoja ratsastajan roolissa. Edellyttäen, että asiat menee putkeen, mikä on kyllä hevosasioissa pelottavan epävarmaa, kun niin paljon näkee tai kuulee vastoinkäymisistä... I'll keep my fingers crossed.

Estevalmennus

Ennen hyppäriä ajatukset: En malta odottaa ihanaa päästä hyppäämään parin viikon tauvon jälkeen!
Hyppärin alussa: Takaisin alkeiskurssille kiitos!
Hyppärin lopussa: Lisää!

Mistäs tuo floppi sitten johtui? Siitä, että Nipa on viime kerroilla ollut ihan tosi kiva ratsastaa ja oma moottori on toiminut suht hyvin tämän hyppytauvon aikana. Noh tänään kuitenkin valmennuksessa aloittaessani ravaamaan mielen valtasi epätoivo. Nimittäin jo niistä ensimmäisistä raviaskeleista tiesin, että nyt tulee vaikeuksia pohkeen eteen saamisessa. Siitä sainkin palautetta pitkin valmennusta ja myös siitä, että pitäisi olla pehmeämpi kädellä ja lyhyempi ohja. Tunsin itseni ja hevosen ihan löysäksi makarooniksi, joten alussa tehdyt laukkavoltit tuntui tosi vaikeilta ja pari kertaa putosi ihan raviinkin asti... Sitä kävi Nipalla aloittaessani tosi paljon, mutta tätä ongelmaa ei pariin viikkoon ole ollut, eli pientä takapakkia siis syystä tai toisesta.

 Itse estetehävätkin tuntui tosi vaikeilta, mutta tosi hyödyllisiä oli. Alla kuvassa näkyy pari pikku pomppua, mitä tultiin alkuun ja välillä vaihdettiin niillä suuntaa. Laukka piti vaihtua tietysti jo pompuilla ja se olikin haasteellista. Ihan tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta muistan, miten oli vaikeaa päästä vasemmasta oikeaan. Kun vihdoinkin pääsin sen jotenkuten olin joutunut vääntämään niin rautalangasta, että hevonen ei ollut varmaan kauhean suora, koska piti olla niin selkeästi kertomassa suuntaa. Jokatapauksessa tämä sekä kulmien ja volttien ratsastus oli todella perusteltua seuraavaa harjoitusta varten. (Ja, koska edelliset oli vaikeita pohkeen takana olemisen takia, niin oli seuraava harjoituskin.)

 Sitten kolmen esteen siksakki. Eli ensimmäisen pompun päällä laukanvaihto tulevaa kaarta varten, 5-4 askelta ja keskimmäisellä taas vaihto ja viimeinen eli kolmas jäätiin vain myötäkierrokseen (alla olevat kuvat). Todellista aivojumppaa ja tarkkuus ratsastusta. Lopussa vihdoinkin onnistui. Siinä vaiheessa ja valmennuksen lopussa tuli se LISÄÄ!!!<3 fiilis.

Ohjelmassa oli myös kolmoissarjaa ja siinä kyllä tuli vinous ilmi, jos siihen ei keskittynyt! Valmistelussa piti huolehtia riittävästä laukasta. Eli pysty, 1 askel, pysty, 2 askelta, okseri. Tässä pääsin hyvin totuttelemaan nipan hyppyyn ja yritin keskittyä myötäämiseen ja siihen, että jalat pysyisi alhaalla.

Jännityksellä odotan ensi lauantain hyppäriä, koska Raija(valmentaja) lupasi siiheksi katsoa kilpailuja mihin voisi lähteä. Ja vielä kuvista kiitos ja kumarrus Evelle:)

2016, minne tavoitteet vie?

Tässä postauksessa valotan hieman, mitä suunitelmia on tulevalle vuodelle, mihin ne tähtäävät ja mitä merkitystä näillä on minulle pitkällä aikavälillä, sekä mikä tulevaisuudessa mahdollisesti kiinnostaa.

Tavoitteet:

Myötäämisen ymmärtäminen
Eli esteellä, ei käsien ihmeelline koukistus, vaan enemmän niitä korvia kohti "oikaisu". En tiedä miksi tämä tuntuu niin vaikealle, mutta varmaan sama, kuin jalustimien jalassa pitäminen pari vuotta sitten. Katsoin kateellisena, miten muilla tuntilaisilla ja kavereillani pysyi jalustimet jalassa ihan perus ratsastuksessa, kun minulla ne irtosivat, jopa useamman kerran kierroksen aikana. Yhtäkkiä ne kuitenkin alkoivat pysymään ja toivon, että tässä kävisi samoin.

"Kunnollinen" itsenäisesti ratsastaminen
Koska Nilsin myötä jäivät ratsastuskoulutunnit, tuli enemmän vastuuta edistymisest itselleni. (Eihän se opettaja tee edistymistä kenenkänn puolesta, mutta nyt pitää itse huomata asiat entistä paremmin ja suunnitella, kun ei ole ketään sanomassa, mitä tehdä milloinkin.)
Vaikka erittäin säännöllisesti valmentaudunkin, aijon ottaa heti alusta asenteen, että ratsastan juuri sieltä mistä olen suunnitellut, en anna niiden ohjien valua ja päässäni kaikuu jatkuvasti ääni: "Muista suunnitelma, jalat alas ja hiljaa, rento käsi, älä tee mitään turhaa, muista kuitenkin ratsastaa, älä oikaise teissä tai missään muussakaan työskentelyssä, muista kiittää hevosta, ole kriittinen siitä mikä on rehellistä/oikeaopista (ei siis ole yhtä oikeaa absoluuttista, mutta perusasiat, kuten kaikki lähtee ratsastajasta itsestään ja takaosasta) koska on tärkeä tietää mihin pyrkii.

Reaktioiden nopeus ja erilaiset hevoset
Erilaisilla hevosilla ratsastus ei kyllä sen suurempia selittelyjä kaipaa, mutta reaktiot. On tosi vaikea löytää tasapaino apujen kanssa, mikä on liikaa ja mikä liian vähän (erityisesti Tintin kanssa olen oppinut tästä paljon). Välitön reaktio (niin itseltäni, kuin hevoselta) ja se, että saa asiat tapahtumaan on aina ollut mulle vaikeaa. Nyt kuitenkin mulla on entistä suurempi tahto onnistua siinä. Pitää vaan oppia tuntemaan asiat paremmin.

2014, voi ihania poni aikoja:) Joka tunnilla eri ratsu, mikä oli todella hyvä asia

 Monihan näistä tavoitteista on ikuisuusprojekteja, mutta esim tälle tavoitteelle hyvä mittari voisi olla he B. Prosentti tavoitetta en osaa määritellä, mutta jos paperissa lukisi vahvuuksissa vaikka istunta ja hevoseen vaikuttaminen, tietäisin asioiden olevan hyvällä mallilla. Erityisesti tässä onnistumiseen varmaan vaikuttaa jalanasennon edistyminen, missä onkin onneksi jo tullut parannusta. Itsessäni on siis tässä se isoin työmaa, mutta niin ihana, kokenut hevonen kuin Nipa, on kyllä tähän tilanteeseen paras mahdollinen opetusmestari/treeni kaveri.

Metrin radat 2-tasolla
Tämän kirjoittaminen oli yllättävän iso kynnys, koska 80cm luokat kotikisoissa alkoi sujumaan vasta viime kesänä. Uskon kuitenkin onnistuvani, jos teen joka ratsastuksella kovasti töitä sileän tavoitteiden eteen, treenaamalla jalat kuntoon, jolloin tasapaino paranee ja katsomalla paljon ratsastusta. Myös mainitsemani myötääminen. Silloin hevonen pääsee hyppäämään paremmin, jolloin moni muukin asia on kunnossa ja hypyssä olemista on parempi harjoitella. Enimmäkseenhän tämä on kiinni perusratsastuksesta, ei vain siitä mitä itse esteellä tapahtuu, vaan siitä miten pääsen esteeltä toiselle.

Tämän ponitytön (joka vielä sisäisesti olenkin) haaveet on saavutettu ja nyt on uusien aika ;)

                                                                             

Ja tällä tytöllä vielä pitkä matka ja tuntemattomat vedet edessä.

Miksi ja mitä tulevaisuudessa?

Näitä tavoitteita tarvitsen tulevaisuuden suunnitelmiin ja kaikkeen mistä minulla ei ole vielä hajuakaan. Nyt kuitenkin paljastan sen selkeimmän pitkäntähtäimen tavoitteen täälläkin. Päätavoite on päästä lukion jälkeen ypäjälle rokille (=ratsastuksenohjaaja linjalle). Moni sanoo, että kannattaa mennä vaikka harrasteohjaajaksi, jos ei rokille pääse, mutta se ei ole vaihtoehto. Ainoastaan Ypäjälle ja vain rokille (Vaikka muidenkin linjojen kautta sinne voisi päästä). Jos en sinne pääse nii saatan mielummin hakea ulkomaille hevosalan hommiin, koska maailman koulusta varmasti oppii myös paljon.

Jos kuitenkin Ypäjän rokille pääsisin, niin silloin hyödyntäisin kaiken mahdollisen, mitä Ypäjällä on tarjota. Tapahtumien järjestäminen, paljon tallitöitä, valmennuksien yms. katsominen, ohjaamis harjoittelua niin paljon kuin mahdollista. Ravi maailama on ihan vieras, mutta siihenkin haluaisin perehtyä. Tietysti myös kaikki teoria puoli, mitä vaan on ja vielä oma edistyminen ja hevostaitojen laajentaminen, kokemuksen karttaminen, ratsastustaitojen kehittäminen, kontaktien luominen tulevaisuuden varalle, kaikki mahdollinen oppi mitä sieltä irti saan, kun siellä on vakituisesti töissä ja myös vierailemassa niin paljon kovan luokan ammattilaisia.

Miksi sitten vain rokki kelpaa vaikka, jopa se ravipuoli kiinnostaa? Se on mielestäni paras mahdollinen koulutus, koska voin vaikuttaa siihen millaisia hevosihmisiä, kilpailijoita, ratsastajia, mitä vain, tänne Suomeen tulee. Ja nimen omaan ratsastuskoulussa olisi mahtavaa tarjota jollekkin innostava aloitus ja tietotaidon hankinta mahdollisuus, koska olen niin kiitollinen siitä, mitä olen tähän asti Soukasta ja Jeremy's Ranchiltä (ratsastuskoulu, jossa aloitin) saanut.  Saman kaltaisista syistä pidän ponikerhojen ja hevostaitokurssien pitämisestä. Oppimisen ja innostumisen näkeminen on tietysti aina palkitsevaa. Voin myös auttaa harrastuksessa paremmin alkuun ja löytämään tästä nopeammin uusia puolia. Ihan hevosten hoitamisesta kilpailuiden ja muun hevostoiminnan seuraamiseen, sekä oman työn merkityksen ymmärtäminen. Tälläinen syventyminen tekee harrastamisen tasolla tästä monipuolisempaa ja kiinnostuksen kasvaessa saadaan lisää ihmisiä, joille tästä tulee elämäntapa, josta taas lähtisi ihan uudenlaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia.

Olen myös viime aikoina kiinnostunut hevoskasvatuksesta ja lukenut siitä netistä esim kasvattajien sivuilta. En tiedä siitä juuri mitään, mutta kiinnostuksen alkamisesta voin varmaan osittain kiittää Håkkua, koska häneltä kuulin hevostiimistä, jossa on netti tv. Sieltä seurasin laatuarvosteluja ja aloin ajattelemaan asioita. Mitä kaikke nuorten hevosten kasvatukseen liittyy ja mitkä asiat vaikuttaa mihinkin, joka johdatteli ajatukseni kansainvälisyyteen ja siihen mistä ja miten laatuhevosia tehdään.
Se on tuntematon maailma, mistä haluaisin oppia ainakin teorian tasolla lisää. Jonain päivänä tulevaisuudessa toivottavasti käytännössä. En tiedä välttämättä niistä huippuhevosista, mutta mielestäni myös hyvin koulutetut perus kiltit harrastehevoset ovat erittäin tärkeitä. Olisi niin hienoa työskennellä nuoren kanssa, tuottaa positiivisia kokemuksia niin, että siitä tulisi jollekkin hyvä harjoittelu hevonen. Kaikki sellainen kuitenkin vaatii ratsastajalta erittäin paljon.

Entä millaisia ovat hyvät fwb hevoset ja miten niitä saa paremmin kansainvälisille radoille? Suomessa syntyy tosi vähän varsoja (suomessa kaikki vaan on niin kallista ja ollaan myös syrjässä) esim. Saksaan verrattuna eli ei ihme, että suomesta tulee vähemmän huippuja. Miten siihen voisi vaikutaa? Vaikka tällaiset asiat eivät ole vielä ajankohtaisia, mutta ne kuitenkin vaikuttavat kaikkien hevosihmisten elämään. En ole ikinä kunnolla ratsastanut nuorella, koska en laske vuoden takaista nelivuotiaalla menoa (Oli aika haastavaa. Ei mitään kauhee tapahtunut, en vain saanut asioita tapahtumaan, arvokas kokemus oli kuitenkin). Jokatapauksessa olen tulevaisuuden kannalta kiinostunut myös nuorista hevosista, koska se on myös yksi monista työkaluista asioihin vaikuttamiseen, sekä opettavaista varmasti monella tapaa, kun nuorten kanssa pitäisi jo tietää hyvin mitä tekee.

Tällaiset pohdinnat näin kokemattomalta kuulostavat varmaan vähintäänkin kummalliselta. Kuten mainitsin ne ovat pohdintoja ja osa myös haaveita. Tavoitteet ovat työkaluja taitojen saavuttamiseen. Taidot ovat työkaluja asioiden tekemiseen ja aikaan saamiseen, jolloin haaveiden saavuttaminen on vain itsestä kiinni. Ei mitään käryä minne tulevaisuus vie. Kuten yksi kaverini viisaasti sanoi: "Asiat etenee omalla painollaan". Eli, jos teen asioita joista pidän ja olen kiinnostunut, vie se elämää hyvään suuntaan. Näin on tähän asti mennyt.

Seuraavaa postausta tulossa joko lauanatin estevalmennuksesta tai katsaus siitä miten kouluratsastus jakson tavoitteet onnistui. Tässä postauksessa yritin avata murto-osaa siitä mitä päässäni liikkuu, mutta mitä kohti sinun tavoitteet vievät? (Aina ei tarvitse olla olla mitään erityistä välttämättä, mutta sitä on hyvä silloin tällöin miettiä)

Puomiläksyjä

Valmentajan lähtiessä lomille, hän antoi kotiläksyjä ja tässä yksi niistä: 2 maapuomia, väliin 17m 5-7 askelta.

Jo alusta asti Nipa tuntui ihan ihmeellisen kivalle. Viime ratsastuskerralla tehty työ oli varmaan maksanut itsensä takaisin, koska viimeksi tuntui toosi hoipertelevalta ravata sitä pitkää sivua uran sisäpuolella. Nyt kuitenkin hevonen ravasi jo melko alussa pätkiä "itse", kun viimekerralla tässä kesti huomattavasti kauemmin. Harmi, kun tästä ei ole materiaalia, koska maneesissa oli useampi ratsukko, joten kuvaaminen oli haastavaa.

Uskon myös, että normaalia pidemmällä käyntityöskentelyllä ennen ravia oli osuutta asiaan. Menin käynnit myös ilman jalustimia omaan istuntaan ja suoruuteen, sekä rentoihin käsiin keskittyen. Vähän kummallista kyllä, mutta muistan kun vilkaisin käynnissä peilistä käsiäni niiden ollessa rennot. Ne näyttivät jotenkin epävakaammille, mutta hevonen kuitenkin rennommalle.

Tein vähän väistöjä kevyessäravissa ja ihan perusratsastusta eli suoralla suora, kaarevalla kroppa kasassa ja raiteilla. Ajttelin myös, sitä miltä rehellisesti taipuvan hevosen pitäisi näyttää. Tämän tuloksena koin varmaan elämäni suurimman yllätyksen. Nimittäin vasen kierros. Ihan kaikissa askellajeissa sujui ihan ihmeellisesti ja puolierot tuntui paljon pienemmiltä. Puomeilla kuitenkin puolierot tuli enmmän ilmi.

Puomit aloitin oikeassa eli helpommassa laukassa rennosti normaalilla viidellä askeleella. Oikeasta ei ole jäänyt mieleen sen ihmeellisempää, kuin että keskityin aina siihen, mitä pitää muuttaa, miten toistaa sama, milloin/miten siirtyä lyhyempään laukkaan ja kasvattaa askelmääriä, sekä miten saan harjoituksesta mahdollisimman paljon irti itselleni ja hevoselle. Ideana oli saada hevonen reagoimaan eteen tai kokoamaan ja työskentelemään lyhyemmässä vahvistavassa laukassa. Alla olevassa kuvassa se mitä tavoittelin puomin ylityksessä. Suora hevonen ja "järkevässä" paketissa. Itsessäni taas yritin keskittyä etten mene maapuomille mukaan ja katseen ylhäällä pitämiseen. Ei kyllä aina onnistunut, mutta tuntui siltä, että katse pysyi vähän paremmin, kuin yleensä, jos ajattelee koko ratsastusta.

Valmistelussa ja puomeille kääntämisessä mielssä oli rentokäsi, jotta laukka pääsisi sujumaan kaarteella, puomeille kääntessä. Kääntämisen tein ulkoavuilla, silmät edellä ja johtamalla vähän. Yritin olla tarkka itselleni sisäohjasta, koska laukka ei pääsisi sujumaan jos vedän sisä-ohjasta, jolloin sisätakajalka blockaantuu, josta alkaa kaikki ongelmat.

Vasen kierros on sitten ihan oma lukunsa. Aloitin samalla tavalla helposta viidestä askeleesta lyhentäen seitsemään asti. Ihan sama mitä askelmäärää ratasastin tms, Nipa halusi aina kovasti vaihtaa oikeaan laukkaan ensimmäisen puomin päällä. Tätä yritin korjata paremmalla tiellä, lyhyemmillä ohjilla, laukan kunnostamisella pitkälläsivulla ja vahvalla ulkopohkeella, koska sinne Nipa yritti valua. Oli kuitenkin vaikea säädellä ulkoavut, koska välillä tuntui, että ne vain pahensivat laukanvaihtamisen riskiä. Huomasin myös, että jos ratsastin pitkääsivua eteen, en saanut laukkaa kunnolla enää tasapainotettua lyhyellä sivulla, jolloin puomille pääseminen oli vaikeampaa ja silloin ainakin tuli oikeaan vaihto, mikä on ihan loogista. Näiden pohdintojen jälkeen pääsin puomit ihan kelvollisesti viidellä, kuudella ja seitsemällä

Lopussa annoin vielä vähän ohjaa ravissa ja kävelin vielä tosi pitkään, jotta kroppa ei jäykistyisi.

Seuraava postaus tulee käsittelemään tavoitteita tälle vuodelle ja sitä miksi oikeastaan niitä asetan. Mihin esim. tämän kauden ratsastuksellisest ja kilpailulliset tähtäävät ja miksi. Mitä tulevaisuudelta haluan?

Päivän harjoitus

Viime ainkoina olen huomannut, että on aika sama mitä tekee ratsastaessa, jos sen tekee hyvin ja huolella. Tai siis silloin, jos tavoitteena on "vain" kuuliainen hevonen. Kuitenkin silloin pitää tietysti enemmän käyttää päätä, kun työstää ongelmakohtia ja kehittää tiettyjä osa-alueita. Treenaamisen pitäisi siis kuitenkin olla suunitelmallista. Kuvia en tältäkään kerralta saanut, koska ratsastin kaikkien ollessa koulussa/töissä, mutta yritän kuvailla sanallisesti.

Harjoitus:
pääty-ympyrällä laukka kuntoon
pitkällä sivulla loivakiemura hallitussa napakassa ja eteenpäin vievässä laukassa (eli vähän vastalaukkaa)
puolipidätteet ennen kulmaa ja laukka voltti lyhyelle sivulle
pitkällä sivulla pari askelta laukka väistöä.
Tarkoituksena jumpata hevosta niin, että saisin sen laukkaamaan isommin.

Ja miten tämä siis sujui? Yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että alkuun mulla oli pää ylhäällä hitaasti jolkottava hirvi. (Nipassa ei mitään vikaa, mutta itsestäni piti korjata pari asiaa) Tähän reagoin ratsastamalla kädet vähän ylempänä kuin yleensä (jotta sain kuolainlinjan säilytettyä), ja jalalla eteen. Sitten päästiinkin jo pitkä sivu (uran sisäpuolella) ilman miljoonaa mutkaa.

Verkkasin vähän myös laukassa kevyessä istunnassa, jonka jälkeen harjoitusravissa  tarkistin perus kääntävät avut, lyhentämisen ja pidntämisen. Keskityin siihen, että molemmat olisi suoralla suoria ja kaarevilla urilla/kulmissa kaula ei taipuisi liikaa, vaan ulko-ohjan tuntuma pysyy ja pää ei käänny liikaa, jolloin hevonen pystyi asettumaan ja taipumaan rehellisemmin. Nämä edelliset myös auttoi siihen, että takajalat eivät jäisi sinne talliin. Tässä vaiheessa Nipa alkoi ravaamaan "itse". Nyt kun hevonen oli hyvän tuntuinen ja avuilla pystyin aloittamaan harjoituksen.

Yllätyin suuresti. Ensimmäinen kierros oikeaan meni kerralla putkeen. Vasemmalle jouduin kuitenkin toistamaan. Vastalaukka sujui, mutta tulin sen jumpan vuoksi uudestaan. Ensimmäisellä kerralla voltilla laukka ei pyörinyt ihan kunnolla -> seuraavalla kerralla tarkistin etten vedä sisä ohjasta pidin "makarooni" käden (tämä mielikuva toimii mulla oikein hyvin, muuten jännityn helposti hartijoista). Myös laukka väistö oli vähän epämääräinen -> seuraavalla kerralla, kun olin ratsastanut voltin paremmin, oli laukka sujuvampi = helpompi järjestää asiat väistöä varten ja lisäksi ajatteli väistössä enemmän istuntaa, enkä vain sitä pohjetta ja kättä=pienemmät avut.

Lopuksi mulla oli rento hevonen, joka laukkasi isommin kropasta, kuin ennen minun kanssani, eli tavoite saavutettu. Illalla vielä taluttelin Nipan, tein porkkana venytyksiä ja laitoin lämppärit takasiin. Loistava päivä, en malta odottaa hyppy treenejä, kun laukka (ja kyllä ravikin) tuntui niin hyvälle. En voisi parempaa opetusmestaria/vuokrahevosta/valmentautumis hepoa toivoa <3

PS. Lupaan parantaa näiden kuvien kanssa. Blogin nimen vaihtamista olen miettinyt, koska aloittaessani bloggaukasen en juurikaan ollut varma mistä täällä tulen kirjoittamaan ja groomilife ei oikeen kuvaa tätä, koska hevosten hoitamisesta en juuri ole kirjoitellut vaikka se onkin iso osa elämääni. Kaikki uudet nimi ehdotukset tälle blogille ovat tervetulleita eli rohkeasti kommentoimaan, jos tulee ideoita:)

Kiireistä ja ihanaa

Blogi on nyt ollut hiljaisempi, koska elämä on ollut hullua, ihanaa ja koeviikko painaa päälle. Hullua siksi, että en vieläkään voi ymmärtää, mitä hevosrintamalla on tapahtunut (ratsastuskoulussa lopettaminen). Ihanaa, koska mistään vaan ei ole mitään valittamista, paitsi vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Tuntuu ainakin siltä, että olisin nyt ratsastanut enemmän, kuin ikinä ja siinä samassa tietysti lukio. Se saikin minut miettimään, mikä kiire minulla oli, kun 8- luokkalaisena lopetin hoitoponini hoitamisen, jotta "ehdin" hoitaa Tinttiä? Mikä kiire 8-luokkalaisella minulla on voinut olla, jos nyt ehdin ihan hyvin hoitamaan Tintin ja tietysti ratsastuspäivinä vuokrahevosen, joka on 3 tai 4 kertaa viikossa.

Viime viinkonloppu tuntui kiireisemmältä, kuin ikinä vaikkei siinä mitään eriyistä ollutkaan. Herätessäni tekemään tallia ja hangessa tarpoessani huomasin; mähän melkein nauran ja miksi ihmeessä? Ratsastus menee niin kuin se on aina mennyt ylä- ja alamäkineen. En sanoisi, että motivaatio pulaa olisi ollut, mutta nyt pitkästä aikaa tuntuu, että olen päässyt tekemään tarpeeksi asioita jolloin tuntuu, että elämässä on vain hevoset, edistyminen ratsastuksessa ja halu oppia kasvaa entisestään. Tietoisuus tulevaisuuden haaveista muuttuu kokoajan vain määrätietoisemmaksi.

Tälläinen minipostaus tällä kertaa. Ratsastusta on ollut paljon, mutta kuvia ei ole tullut, mutta sen verran sanon, että olen ymmärtänyt jotain uutta hölläämisestä ja ratsastaessa hevosen kuulostelusta. En tiedä, ei välttämättä vielä näy ulospäin, mutta siitä fiiliksestä se lähtee.

Elämä on täydellistä

Nyt tänä viikonloppuna on ollut ihan super hauskaa! Ensin lauantaina oli jumpan hyppäystä Nilsillä ja tänään eli sunnuntaina ratsuina toimivat hoitohevoseni Tintti ja vuokraheppa Nils. Ratsastukset eivät ole menneet erityisen huonosti, mutta ei ehkä niitä kirkkaimpiakaan oivalluksia tullut. Hauskaa on kuitenkin ollut satulassa on parempi fiilis, kuin missään muualla :)

Tänään ensimmäisenä ratsastin Tintin, jota olinkin odottanut jo koko edellisen päivän ja yön. Varmaan vaikein hevonen millä olen ikinä mennyt, mutta super osaava ja olen niin iloinen, että pääsen silloin tällöin harjoittelemaan tällaisen kaverin kanssa. Muistan vielä ajan, jolloin en edes osannut haaveilla sillä ratsastamisesta.

Aloitin normaalilla ravilla ja laukalla keskittyen vain hyvään tahtiin, koska Tintti tuntuu helposti jäävän hitaaksi leijumman paikalleen. Tahti kuitenkin löytyi ihan hyvin, joten jatkoin tekemällä pujottelua maneesissa olleiden jumppasarja esteiden välistä ja toisella pitkällä sivulla tein tarvittavat valmistelut uutta pujottelua varten. Tässä keskityin taas tahdin ja energian säilyttämiseen, sekä siihen että hevonen asettuu ja taipuu kunnolla kaarteissa ilman, että vedän itse sisäohjasta. Aijemmin kun olen tehnyt samaa, ei tahdin säilyttäminen tuntunut yhtä helpolta, mutta taivuttaminen oli kuitenkin vielä haasteellista. Silloin nostin katseeni ylös tarkistin oman istunnan, otin jalustimet ylös ja tarkistin kädet, alkoi heppa taipumaan.

Laukka työskentelyssä tein vastalaukkaa ja kahdeksikkoa, jossa tein keskellä laukanvaihdon. Tintin omistaja on opettanut todella hyvän kikan laukan vaihtoon; pitää ajatella, että laukanvaihto on este. Ainakin minulla se on auttanut apujen ajoituksessa ja laukan parantamisessa ennen vaihtoa hurjan paljon. Tässä keskityin siihen, että laukka olisi riittävän energinen, kuski ja hevonen suorana, ei turhaa kädellä säätämistä, katse eteen, yy kaa koo, vaihto, pehmeästi kyydissä, älä vedä suusta. Aikamoinen lista, mutta osa onneksi tuli automaattisesti. Laukanvaihdossa oleminen ei enää tuntunut yhtä epämääräiselle. Videoiden kanssa en jaksanut säätä, joten vain pari kuvaa tällä kertaa.

Totoro tuntui koko päivän jotenkin tosi pieneltä ja erityisen söpöltä:3

Seuraavana vuorossa Nils. Menin hakemaan sen tarhasta erittäin leveästi hymyillen ja sanoin:"Tänään mennään pellolle". Tätäkin olin odottanut eilisestä asti, koska varsinkin ollessani vielä ratsastuskoulutunnneilla (lopetin tunnit vuodenvaihteessa) oli kaikenlainen erikois ohjelma kentän ulkopuolella äärimmäisen harvinaista herkkua. Mitään kunnon maastojahan täällä ei ole, mutta laidun ja ratsastustie, jonka kävelemiseen menee varmaan 15-20min. Joka tapauksessa ensin kävelin ja otin vähän ravia ja laukkaa polulla ennen, kuin menin pellolle, missä piti menin pieniä pätkiä. Loppuun vielä ravasin kentällä, koska sen pohja tuntui kevyemmältä. Missään ei periaatteessa ollut kovin liukasta, mutta silti haluaisin joskus johonkin muualle isommille pelloille tai maastoille laukkaamaan oikeasti kunnolla, kun oli heppakin välillä sitä mieltä, että olisi voinut mennä reippaammin. Alla muutama kuva talvisista fiiliksistä.

Täydellinen sää ulkona ratsastukselle. Ei tuule, aurinko paistaa ja pakkasta tosi vähän.

ja vielä loppuravia

Peltoilu oli osa kotiläksyjä, mitä valmentaja antoi lähtiessään pienelle lomalle. Eli viikko-ohjelmaan pelto/polku/hankitreeniä, kouluratsastus päivä ja kahdella maapuomilla laukka-askeleen säätelyä. Kiva monipuolinen ohjelma, jonka mukaan menen pariviikkoa. Sitten jatkuu hyppytreeni ja pian ensimmäiset kisat Nilsin kanssa.