Estevalmennus

Ennen hyppäriä ajatukset: En malta odottaa ihanaa päästä hyppäämään parin viikon tauvon jälkeen!
Hyppärin alussa: Takaisin alkeiskurssille kiitos!
Hyppärin lopussa: Lisää!

Mistäs tuo floppi sitten johtui? Siitä, että Nipa on viime kerroilla ollut ihan tosi kiva ratsastaa ja oma moottori on toiminut suht hyvin tämän hyppytauvon aikana. Noh tänään kuitenkin valmennuksessa aloittaessani ravaamaan mielen valtasi epätoivo. Nimittäin jo niistä ensimmäisistä raviaskeleista tiesin, että nyt tulee vaikeuksia pohkeen eteen saamisessa. Siitä sainkin palautetta pitkin valmennusta ja myös siitä, että pitäisi olla pehmeämpi kädellä ja lyhyempi ohja. Tunsin itseni ja hevosen ihan löysäksi makarooniksi, joten alussa tehdyt laukkavoltit tuntui tosi vaikeilta ja pari kertaa putosi ihan raviinkin asti... Sitä kävi Nipalla aloittaessani tosi paljon, mutta tätä ongelmaa ei pariin viikkoon ole ollut, eli pientä takapakkia siis syystä tai toisesta.

 Itse estetehävätkin tuntui tosi vaikeilta, mutta tosi hyödyllisiä oli. Alla kuvassa näkyy pari pikku pomppua, mitä tultiin alkuun ja välillä vaihdettiin niillä suuntaa. Laukka piti vaihtua tietysti jo pompuilla ja se olikin haasteellista. Ihan tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta muistan, miten oli vaikeaa päästä vasemmasta oikeaan. Kun vihdoinkin pääsin sen jotenkuten olin joutunut vääntämään niin rautalangasta, että hevonen ei ollut varmaan kauhean suora, koska piti olla niin selkeästi kertomassa suuntaa. Jokatapauksessa tämä sekä kulmien ja volttien ratsastus oli todella perusteltua seuraavaa harjoitusta varten. (Ja, koska edelliset oli vaikeita pohkeen takana olemisen takia, niin oli seuraava harjoituskin.)

 Sitten kolmen esteen siksakki. Eli ensimmäisen pompun päällä laukanvaihto tulevaa kaarta varten, 5-4 askelta ja keskimmäisellä taas vaihto ja viimeinen eli kolmas jäätiin vain myötäkierrokseen (alla olevat kuvat). Todellista aivojumppaa ja tarkkuus ratsastusta. Lopussa vihdoinkin onnistui. Siinä vaiheessa ja valmennuksen lopussa tuli se LISÄÄ!!!<3 fiilis.

Ohjelmassa oli myös kolmoissarjaa ja siinä kyllä tuli vinous ilmi, jos siihen ei keskittynyt! Valmistelussa piti huolehtia riittävästä laukasta. Eli pysty, 1 askel, pysty, 2 askelta, okseri. Tässä pääsin hyvin totuttelemaan nipan hyppyyn ja yritin keskittyä myötäämiseen ja siihen, että jalat pysyisi alhaalla.

Jännityksellä odotan ensi lauantain hyppäriä, koska Raija(valmentaja) lupasi siiheksi katsoa kilpailuja mihin voisi lähteä. Ja vielä kuvista kiitos ja kumarrus Evelle:)