Ihanaa kouluratsastusta&kisasuunnitelmia

Kouluratsastusta, kerrankin ainakin tuntui siltä. Nimittäin Nilsillä viime kouluvalmennuksessa jouduin hillitsemään korviin asti pyrkivää hymyä, koska en halunnut näyttää psykopaatilta... Oli mahtava tunne, kun pystyin ratsastamaan ilman jäätymisiä, fokus ja jopa silmät olivat seuraavassa tehtävässä, ratsastin niin tarkasi ja 100% keskittyneesti, kuin osasin. Ravissa vatsalihakset huusi hoosiannaa, kun yritin istua mahdollisimman järkevästi ravin parantuessa. Mitkä tehtävät ja fiilikset tähän onnistumisen tunteeseen johti?

Teemana oli vastalaukka ja myös väistöjä tehtiin. Kaikki tapahtui puolikkaan maneesin uralla (joka siis meillä ei ole mikään jätti, mutta mielestäni ihan riittävä) jossa toinen puoli oli ympyrän puolikas ja toinen normaali kulmikas ura. Ihan ilman tehtäviäkin tykkäsin jo tästä ihan simppelistä urasta tosi paljon. Tunui, että kulmia tuli koko ajan vastaan, mutta juuri niin loistavalla etäisyydellä, että suoristamiseen ja asetuksiin/taivutuksiin piti keskittyä, kuitenkin ne ehti hyvin tehdä. Ympyrän puolikkaalla keskityminen oli siinä ettei takaosa ajelehdi siellä täällä, jolloin pyrittiin hevosen menevän ns. ympyrän raiteilla.



Sitten tehtäviä:

Laukannostot
Lyhyeltä sivulta tullessa kulman jälkeen suoristus, vastalaukannosto ja suorana käyntiin enne seuraavaa kulmaa. Tässä puolikkaan maneesin takia askelia kerkesi tullaa varmaan 4-5(?). Nils olisi hyvin voinnut jatkaa vastalaukkaa, koska se on sille suhteellisen helppoa. Tässä kuitenkin ideana oli harjoitella laukka-käynti siirtymisiä, jotka ovat valmentajan mukaan askel kohti vaihtoja. Oli myös hyvä vaihteeksi harjoitella lyhyempiä pätkiä laukkaa, koska silloin pitää heti löytää napakkuus

Vastalaukka ympyrän kaarella
Sama tehtävä kuin edellisessä, mutta laukkaa jatkettiin ympyrän kaarelle ja käyntiin suoralle tullessa ja jälleen kerran suora siirtyminen. Laukan piti olla sujuvaa ja asetusta ei saanut olla liikaa. Ensin asetus oli vastalaukan suuntainen, sitten ympyränkaaren suuntainen, eli sisälle päin. Vastalaukan vastaisesta asetuksesta opin myös sen, että jos on herkästi vaihtava tms. niin sillä voi ikään kuin lukita laukan ulkolavan, jolloin laukka ei pääse vaihtumaan. Ihan loogista, mutta en ole ainakaan ikinä käyttänyt siihen tarkoituksellisesti asetusta. Nipa teki nämä oikein kaiken helposti, ja saatiin alussa mainitsemani ravin, lisäksi palautetta myös hyvästä laukasta. Viime estevalmennuksessa oltiinkin keskitytty laukan parantamiseen ja ne asiat mielessä ratsastin myös sen jälkeen ja kiva, että näkyi tässä valmennuksessa.

Väistöt
Nämä tehtiin käynnissä ja ravissa uran ympyränpuolikasosalla ulommalta kaarelta sisemmälle ja toisinpäin, kaksi väistöä kaaren aikana. Tehtävä alkoi sujumaan, kun itse hahmotin mistä reiteistä kannattaa mennä jne. (ympyrän kaarella olleista keiloista sai valita mielestään parhaat välit) Ensimmäisen väistön jälkeen piti oikeasti ratsastaa sitä ympyränkaarta se pienikin matka ja vasta sitten sai tehdä toisen väistön. Todella hyvä, että tähän väistön jälkeen jtkamiseen kiinnitettiin huomiota, koska Nipa jää helposti väistämään tai muulle ihme vänkyrälle. Nyt ei kuitenkaan tätä ongelmaa muistaakseni ollut, kun koko ajan piti olla niin tarkka.


Olen viime aikoina ajatellut näitä tehtäviä mitä valmennuksissa tehdään. Ne eivät ole uusia tai ihmeellisiä, saattavat jopa näyttää helpoilta, (niin este- kuin koulutehtävät) mutta eivät sitä ole. Eräs henkilö sanoi todella hyvän syyn tähän: "Valmentajat osaavat löytää ne heikkoudet ja keskittyä niiden korjaamiseen". Eli hyvä valmentaja osaa ohjata oikeaan suuntaan niissä heikommissa asioissa, osaa tehdä harjoituksista tehokkaita, ja se on mielestäni hyvän valmentajan merkki. Tämä, minusta tärkeä ajatus, on kylläkin silloin tällöin ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Valmennuksissa aina pyritään viemään ratsukkoa eteenpäin, mutta joskus jonkun kysyessä miten meni vastaan vaan nooh emmä tiiä... Niin ei pitäisi! Valmennuksessa ollaan oppimassa ja se, että asioita on korjattu on vain hyvä asia. Eli onko edes olemassa huonosti mennyttä valmennusta? Itse asiassa sen takia varmaan harrastan tätä lajia tai ainakin siksi valmentaudun ylipäätään. Sen avulla tiedän, mitä tulisi parantaa ja minkä mukaan treenaan kohti parempaa ratsastusta.

Valmennuksissa opittua pääsen testaamaan ensi sunnuntaina, kun on mun ja Nipan ensimmäiset yhteiset kisat, joita odotan todella innolla, enkä malta odottaa että saan tietää millainen Nipa on radalla. Kyseessä vielä vaan ekoiksi kisoiksi ihan kotona 70-80 ja 80-90 luokat. Suht turvallisin mielin olen ainakin vielä, koska Nipa on ollut ihana ratsastaa ja korkeus ei ole Nipalle mikään juttu ennen 110:mentä (tai onhan sekin vielä hevoselle varmaan aika pientä). Nämä luokat on myös ihan omalla mukavuus alueella, koska isompaa ollaan treeneissä menty. Tärkein on se mitä väleissä tekee, ja jos ne välit menee hyvin, on ihan sama mitä siellä matkanvarrella tulee vastaan. Kohta se alkaa, kohta pääsen ensimmäistä kertaa kiertämään kisoja ratsastajan roolissa. Edellyttäen, että asiat menee putkeen, mikä on kyllä hevosasioissa pelottavan epävarmaa, kun niin paljon näkee tai kuulee vastoinkäymisistä... I'll keep my fingers crossed.