Itse harjoituksen oli vain perussiirtymisiä lävistäjakahdeksikolla. Pidän siitä, että siirtymät pitää tehdä irti seinästä, koska se paljastaa kaikki mahdolliset toispuoleisuudet paljon paremmin. Tehtiin siis lävistäjän aikana ihan vain muutama askel lyhyempää ravia ja muuten perus hyvätempoista ravia. Tässä sain varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Axun lyhentämään ja keskittymään. Seuraavaksi treenattiin myös laukannostoja siten, että nostettiin kierroksesta riippumatta aina oikea tai vasen laukka. Tällaisissa toistuvissa harjoituksissa Axu alkaa helposti ennakoimaan, mutta se on ehkä välillä myös hyvä asia, jos saan silloin pidettyä poikituksen kurissa. Silloin saan sen vastaamaan kevyempään pohjeapuun paremmin ja sen kautta vaihtelevammissakin harjoituksissa siitä tulee helpompi.
Lopuksi tehtiin vielä ympyröillä vähän pidempiä ravin kokoamisia, kuin alussa. Tässä säätelyssä huomasin, että lyhennyksen jälkeen riitti, kun vain vähän hölläsi kädellä niin Axu palautti normaalin askelpituuden.Toisin kuin viime valmennuksen verkassa tarvitsin siihen myös jalkaa.
Jos hepo saa hengähtää niin kyllä kuskin pitäisi pysyä kasassa:D |
Tässä hoitohevoseni omistaja on ihanasti auttanut minua ymmärtämään ja demonnut näitä pehmeitä siirtymisiä hoitohevosellani Tintillä. Näin miten pieni vartalon asennon muutos (enimmäkseen muutokset lonkkakulmassa, tai miten istuntaa käyttää, oikeastaan hän on demonnut varmaan kaiken:D) vaikuttaa positiivisesti, kuten hyvänä siirtymänä ja rentona työskentelynä. Tai sitten negatiivisesti, kuten apuihin vastaamisen hitautena. Tietysti ketään ei saa varsinaisesti häiritä kesken ratsastuksen. Mutta, jos on mahdollisuus pohtia ratsastus asioita ammattilaisten kanssa vähän syvällisemmin, niin kannattaa. Kun joku kertoo ja demonstroi, että näin se pitää tehdä ja näin hevonen reagoi näihin ja näihin asioihin, se nopeuttaa valtavasti uusien työkalujen löytämistä. Tietysti mikään hevonen ei toimi täysin samalla tavalla, mutta se että tietää mitä haluaa ja mihin pyrkii tekee ratsastuksesta selkeämpää hevoselle ja ratsastajalle. Tästä syystä on mielestäni hyvä, että pääsee välillä ratsastamaan erillaisilla ja taitavilla hevosilla. Varsinkin jos on vielä kokemattomampi. Sellainen Tintti on minulle. Pidän todella paljon ratsastuskouluhevosista ja opin niiltä todella paljon, mutta onhan 130 ratoja hyppäävä sporttisempi hevonen erilainen ja sen kanssa kehittää itsestään eri ominaisuuksia. (Olen siis mennyt Tintillä vasta muutaman kerran valvovan silmän alla.)
Mutta siis, nämä yksinkertaiset perusharjoitukset on siis ihan parhaita, koska ainakin itse keskityn silloin paljon paremmin vain ratsastamiseen. Olen oppinut, että jo säännöllisen uran/kuvion ratsastamisella pääsee pitkälle. Muutenkin oivallukset ratsastuksessa ovat usein hyvin yksinkertaisia asioita, mutta usein se onkin helpommin sanottu, kuin tehty. Esim. kas kummaa, kun se että istuu paremmin ja synmetrisesti hevosen ympäri, suoristaa sen.
Tinterö |
Olisi kiva kuulla onko muilla jotain muita keinoja tehostaa edistymistä:)
Oon samaa mieltä noista sun edistymiskeinoista :) mulle hyväksi keinoksi on osoittautunut tänä syksynä tällainen ajatus: sain vuokrata kesällä erittäin taitavaa kouluheppaa, joka meni tällaisellakin tavisratsastajalla hienossa muodossa ja antoi tunteen siitä miten hepan pitäisi reagoida oikein. Nyt sitten syksyllä ratsastuskouluheppojen selkään noustessa järkytyin miltä "normaalit" hepat tuntuu, sain itteeni niskasta kiinni ja lähdin tavoittelemaan samalaista tunnetta kuin sillä kouluhepalla ratsastaessa, aika ajoin jopa tuottanut tulosta!
VastaaPoistaJoo noi oivallus jutut on kyl parhaita. Tänään oli kylläki tintin kanssa aikaisemmin koetut oivallukset unohduksissa:D
Poista