groomi life: Ehning ylävartalo

Viime viikonlopun horse showsta opin katsomalla todella paljon. Päälimmäiseksi jäi Marcus Ehningin ylävartalo. (Kannattaa kurkata Ehningin ratavideo ) Tosi hyvin kulmautuneet lonkat, taitava ratsastus, aina hevosen liikkeen mukana, mutta ei kuitenkaan itse liian edellä. Kuvittelin siis ratsastavani, kuin Ehning. Tällaiset mielikuvat toimivat mielestäni paljon paremmin, kuin jos joku vain korjaisi, että lonkkaan enemmän kulmaa ja joustavuutta. Jos kuvittelee olevansa joku todella taitava, ei se itsessään tee kenestäkään yhtä taitavaa, kun maailman parhaista. Se voi kuitenkin ohjata ratsastusta oikeaan suuntaan ja auttaa esim. istuntavirheiden korjaamisessa. Kuten siinä, että oma ylävartaloni ei ole tarpeeksi liikkeenmukana ja kyynärkulma ei jousta tarpeeksi.
Mutta, sitten Axuun. Taas pitkästä aikaa estevalmennus, joka alkoi tietysti verryttelyllä. Muistelin sitä, miltä HIHSsi verkassa taitavimmat ratsastajat näytti. Meno oli rauhallista, hevoset rentoja, mutta vastasivat silti hyvin ratsastajien apuihin. En myöskään nähnyt kenenkään tekevän mitään ihmeellistä, vaan ihan perus asioita. Axu on mukava ja rauhallinen ratsastaa, mutta halusin saada sen ragoimaan paremmin pohkeeseen. En halunnut tietenkään jäädä junttaamaan, joten muistelin sitä rauhallisuutta ja miten hevoset näytti toimivan. Vältin kaikkea turhaa häiritsemistä ja kas kummaa, kun sain pikkuhepan kuuliaisemmaksi:D Ja se näkyi myös hyppäämisessä. Sain hauamani reaktiot nopeammin ja ei tullut sellaista fiilistä, että täytyy tehdä niin paljoa.

Axu hyvin ansaituilla päiväheinillä
treenin jälkeen (tällä kertaa ei ratsastusku-
via tullut)

Mainitsemani Ehning ylävartalo-oivallus auttoi laukan parantumisessa. Viimeksi, kun hypättiin Markun valmennuksessa, olisi laukan pitänyt olla aktiivisempaa ja enemmän ylöspäin. Omassa päässäni oli vaan joku ihmeen ajatus, joka sanoi, että ei se eteenpäin nojaaminen ainakaan eteenpäin auta, kun tuntuu, että menee nenilleen. (Nyt ei tuntunut niin paljoa sille, koska uskon painopisteeni olleen paremmassa paikassa, mikä vaikuttaa kaikkeen) En tiedä mistä tämän keksin, kun olen vieläpä kuullut, että joillekkin hevosille opetetaan, että enemmän kulmaa lonkassa = kovempaa.
Alkuun päästiinkin hyvin treenaamaan omaa istuntaa, kun hepat jumppasi neljällä kavalettipompulla, ja itse piti vain seurata hevosta ja olla hyvin mukana. Kun kaksi keskimmäistä palikkaa nostettiin ylös, niin pudotti Axu pari kertaa, kun oli innoissaan menossa. Se korjaantui kuitenkin, kun odotin hieman enemmän ylävartalolla. Valmentaja Raija sanoikin, että nuori hevonen saa tehdä virheitä, koska niistä se oppii. Axu onkin ihana, koska se tuntuu aina niin fiksulta vaikka kokematon onkin.
Itse tehtävänä oli ikään kuin kahdeksikolla kaksi pystyä viidenaskeleen välillä kaarevalla linjalla ja yksittäinen okseri. Treenattiin alkuun muutama kerta kaarevaalinjaa ja väli tuntui alkuun todella pitkältä. Jotta saisi välin tehtyä viidellä, täytyi laukata sujuvasti ensimmäiselle kaarteen ympäri. (Kaarteissa parempi ylävartalo auttoi todella paljon) Ideana oli, että pääsi harjoittelemaan sujuvuutta heti alussa. Eli radalla voi olla niin, että ykköselle tullessa on hevonen tai/ja ratsastaja koomassa. Tämä oli hyvä herätys, miten pientä ja ei kunnollista laukka voi olla alussa, koska ensimmäisellä kerralla askeleita tuli kuusi.
Alkuun myös osa hypyistä lähti läheltä/pikkuaskeleesta, koska en rentouttanut kyynärkulmia tarpeeksi. Kuitenkin heti, kun rentoutin käden ennen estettä, sujui hypyt ilman ongelmia. Viimeinen kahdeksikko oli 90cm tasoa, josta olen iloinen, koska ennen tätä ollaan Axun kanssa menty vasta yksi 90cm este.
Oli siis iso parannus Markun kurssilla olleesta pakista ja odotan positiivisella pikku jännityksellä ensi kisoja:) Pitää vaan tehdä paljon treeniä ja arkisia hommia niin hyvä tästä tulee. Loppuun vielä vähän kuvia, mitä näiden treenien taustalla on.