Edessä on kaksi tavallaan hyvin ristiriitaista asiaa. Ensin surullisempi. Axun kanssa viimeiset kisat ovat ensi viikonloppuna ja se hoitamisenkin joudun lopettamaan. Juuri, kun heppa alkoi aiheuttaa kylmiä väreitä (erittäin hyvässä mielessä siis, oikeasti.), jos edes mietin sitä. Syynä on kuitenkin loistava tilaisuus. Eli heti kuultuani, että eräällä hevosella saisi alkaa valmentautumaan ja kilpailemaan. No, Tintin eli hoitohevoseni harjaaminen jäi kesken, kun kävelin niin nopesti, kuin ikinä pystyin viereiseen talliin, jossa käyn harvoin, koska siellä ei ole ratsastuskoulu hevosia. Olin niin tohkeissani, etten muista tilannetta kovin tarkkaan, mutta ainoa asia millä oli väliä. Olin hevosen selässä kokeilemassa varmaan parinkymmenen minuutin päästä.
Ensimmäinen ajatus selkään noustuani: "Mukavan mallinen hevonen istua ja kilometrin pitkä kaula." Alkukäyntien jälkeen hölkkäilin ravissa ja laukassa hepan lämpimäksi. Se tuntui tosi vaikealta kääntää. Kuitenkin, otettuani lyhyet ohjat, kääntäminen helpottui, koska sain myös ulko-ohjan paremmin käyttöön. Kokonaisuudessaan jäi oikein positiivinen kuva sileän asioista ja hevonen tuntui luonteeletaan ihanalle ja siltä, että olisi kiva lähteä tekemään hommia ja treenaamaan. Lähinnä siis itseäni treenaama. Hevonen on ainakin omiin taitoihini nähden aika osaava.
Sain ottaa myös pari hyppyä ihan yksittäisenä ympyrällä. Aloitettiin ristikosta ja WOW! Oli aika jännän tuntuista ja seuraavalla kerralla otin vähän tiukemmin harjasta kiinni. Kyydissä pysyminen alkoi helpottumaan, kun aloin saada fiilistä laukasta ja ponnistus paikasta. Pikkupystyn jälkeen este nousikin metriin. Yht äkkiä tuntuikin helpolle ja hypyssä oli mukava olla. En olisi halunnut, että hevonen laskeutuu ikinä. Näytti kylläkin aika isolle, kun edellinen oli varmaan 60cm, ja ei kyllä ole tullut paljoa yli 80cm hypättyä.(jos yhtä tuntia toisella tallilla ei lasketa)
Nils on siis hevosen nimi ja pitää katso miten nyt lähtee sujumaan. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka en yhtään pärjäisi sille. Motivaatiota on kuitenkin enemmän, kuin koskaan. Sinä yönä en paljoa nukkunut, kun en voinut olla miettimättä kaikkea mahdollista ja loistavaa tähän mahdollisuuteen liittyen.
Tervetuloa! Täällä kirjoittelee 16-vuotias lukiolainen. Kirjoitan lähinnä treenipäiväkirjamaisesti, mutta erilaisempia postauksia tulee silloin tällöin. Bloggaan, koska minulla on tavoitteita ja unelmia, enkä halua unohtaa hetkeäkään matkasta kohti niiden saavuttamista. Valmentaudun ja käyn kisoissa vuokrahevosen Nilsin kanssa, mutta suurin osa ajastani kuluu hevosten hoitamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti