Selitäppä tämä

Ratsastus on aikalailla fiilis asia, jota on usein vaikea selittää. Miltä tuntuu kun hevonen oivaltaa haluamasi tai teet itse jotain, mitä et osaa selittää. Niimpä haastan kaikki, jotka tätä lukee miettimään ja kommentoimaan jostain ihmeellisestä mieleen jääneestä hetkestä. Eli mitä tapahtui ja miltä se tuntui? Se voi olla ihan kaikkea tunteesta jolloin ensimmäistä kertaa silitit ponin samettista turpaa aina vaikka ulkomaiden kisakenttien valloitukseen asti. Alle laitan muutaman esimerkin omista kokemuksistani. Tällä kertaa täytyy tyytyä jopa usean vuoden takaisiin kuviin, mutta niihin liittyy kaikkiin joku selittämätön fiilis. Kuvat eivät liity tekstin fiilis selityksiin.

Miltä tuntuu kun hevonen oppii? Tätä fiilistä ei ole ollut kovin kirkkaasti, kuin kerran. Ratsastin itsenäisesti ja minulla oli ollut vaikeuksia laukan lyhentämisen kanssa eräällä hevosella, jolle se ei ehkä ollut fyysisestikkään niin helppoa vielä. Menin ympyrällä normaali laukkaa, mutta kevyessä istunnassa. Istuin välillä pehmeästi satulaan ja pyysin sitä lyhentämään jotenkin istunnalla. Sen istunta asian olin oppinut Tintiltä, joka on herkkä osaava ja mielestäni vähän liiankin laadukas minulle. Joka tapauksessa se toimi. Aina kun sain pari hyvää askelta ilman, että minun tarvitsi "tapella" tai käyttää juurikaan ohjaa ja pystyin pitää jalan kevyenä , nousin jalustimille ja taas uusiksi. Tässä harjoituksessa tuli ensimmäistä kertaa tunne, että minulla oli avoin keskustelu hevosen kanssa. Pitkään olen tätä halunnut kokea, mutta nyt vihdoinkin. Kysyin voisitko, hevone vastasi, kerroin mitä mieltä olin ja toistettiin toisiamme kuulostellen.

Ensimmäinen istunta oivallus jonka muistan (vuodelta 2013)

Ensimmäinen laukka. Muistatko vielä miltä se tuntui? Kommentoi ihmeessä:)
Olin käyttänyt paljon aikaa miettiessäni, miten ihmeessä pieni ihminen voi hallita isoa hevosta? Saati saada sen laukkaamaan. Mutta sitten se ensimmäinen laukannoston tunne. Hevonen tottelikin ja olin erittäin hämmästynyt. Se tuntui vähän samalta kuin sirkuksen taikatemput. Miten tuo oli mahdollista? Erityisen ikimuistoisen kokemuksesta teki se, että asuin tuolloin San Diegossa, joten näköala oli hieno. Kenttä oli ikään kuin kukkulan rinteellä. Nostin  laukan pitkän sivun alusta ja edessä avautui näkymä kuivan vihreistä kukkuloista pensaikkoineen auringon paahteessa, sekä tallin omistajan puutarhan kasveista, pulppuavasta suikulähteestä ja maisemassa lenteli jopa kolibreja niiden ruokinta-automaattejen ympärillä.

Axu on hyvä esimerkki siitä mitä ei voi selittää <3

Miltä tuntuu kun on tehnyt töitä? Tallipäivä on venähtänyt aamu seitsemästä ilta seitsemään ja olo on rauhallisen väsynyt, mutta iloisempi kuin aikoihin. Mukaan on mahtunut niin hevosten harjaamista ja tallin tekoa, kuin ratsastustakin. Tämä on nyt mieleeni tulevista asioista varmaan vaikein kuvailla. Tuleeko kellekkään muulle sama fiilis, että mitä enemmän pääsee tekemään, sitä enemmän innostuu, ihan hevos asioissa tai, jossain muussa?

Varmaan ensimmäiseltä ratsastus leiriltä. Ihan mahtava fiilis kun saa laukata kovaa maastossa ja koko kroppa tuntuu kuplivan. Tässä pellolla ei kuitenkaan menty kauhean kovaa vaikka silloin siltä tuntuikin :D

Näistä voisin kirjoittaa loputtomiin. Tämän kaltaiset asiat tekevät tästä lajista mielestäni juuri mielenkiintoisen. Miksi ratsastus ja hevoset ovat sinulle rakas harrastus tai jopa elämäntapa?