Elikkä edellisenä päivänä olin myös hyppäämässä Nipalla. Jonka jälkeen olin vielä auttamassa esteiden kanssa, kun ihmiset hyppäsivät omilla hevosillaan. Mukaan lukien hoitohevoseni Tintti ja tämän omistaja. Ja taas tuli todettua ratsastuksen katsomisen todellinen merkitys! Kisoista kertoessa lisää näistä katsomisen hyödyistä.
Samalla kun Tintin omistaja verkkasi ja hyppäsi, hän selitti ja demonstroi miten käden paikka vaikuttaa hevoseen. Myös valmentajani oli paikalla, joten myös hän selitti, neuvoi ja vastasi kysymyksiini. Istunnan ja muun ratsastuksen lisäksi Tintin omistaja sanoi mielestäni tosi hyvin: "Vaikka olisi miten hyvät tietotaidot, niin ne eivät auta jos ei ole ajan tasalla". On niin ihanaa saada opetusta tällä tavalla, kun ei pysty ratsastamaan niin paljon, kuin pitäisi edistyäkseen ja todella arvostan sitä, että minulla on aina mahdollisuus kysyä ja nähdä asioita maasta käsin se auttaa löytämään halutut fiilikset nopeammin. (Kuten myös postauksessa ehning-ylävartalo)
Tallilta lähtiessä kuitenkin huomasin, etten varmaan ole ihan terve ja kotiin tullessa, ei niinkään yllätys, mutta kuumemittarin karu totuus. Kuumetta. Ajattelin että ei voi olla totta! Nipan kanssa ekat kisat eivät saa jäädä välistä, koska niistä on kiinni pääsenkö vähän ajan päästä hyvinkäälle tai muualle, sillä ensin piti kotona saada jotain hajua millainen nipa on radalla. Sainkin kokea sen, aamulla ei siis ollut kuumetta.
Aamulla olin kotona poikkeuksellisen pitkään. Halusin ottaa silloin iisisti, että olisin varmasti skarppina radalla. Tallilla ei ollutkaan muuta, kuin hevosen harjaaminen ja omien kamojen putsaus, hevosen varusteet olin hoitanut jo edellisenä iltana. Vaihdoin suitsiin myös kuolaimen, koska yleensä hyppään paksulla nivelellä, mutta täksi päiväksi vaihdoin sellaisen, vaan vähän ohuemman. Luppo aikaa jäi jonkin verran, mutta ihan hyvä niin. Seuraavaksi oli vuorossa radan kävely.
Luvassa oli kaksi rataa. 70-80 clear round ja 80-90 367.1 (A1/A2). Ensimmäistä, clear roundin, rataa kävellessä olin suht varmin mielin, koska kyllähän ne näytti vähän pienille, mutta varmasti vain hyvä näihin ekoihin kisoihin. En vielä edes katsonut toisen luokan ratapiirrustusta, etten sekoittaisi ratoja mitenkää. Luonnollisesti tähän aikaan vuodesta oli hallikisat. Tämä näkyi radassa siinä, että pitkänsivun seinässä oli kiinni neljän askeleen linja. Siinä pidin mielessä, että hevonen suoristetaan kunnolla ennen esimmäistä, sitten pitää pitää hyvin seinän lähellä sisäpohkeella, koska tiesin, että siinä saattaa muuten tulla pieni mutka sisälle päin.
Ravi verkka alkoi vähän hitaissa fiiliksissä, mutta laukassa Nils alkoi jo vähän virkistyä. Sain valmentajalta ohjeeksi pitää tarpeeksi lyhyet ohjat. Verkka hypyissä taas (ja kyllä muutenkin välillä), kyynärpäät vartalon eteen ja käsi kohti estettä. Välillä kuulin keskeltä sanan "hyvää" kun aloin vihdoinkin ymmärtää. Tarpeeksi lyhyet ohjat, kyynärpäät vartalon edessä ja eiliset ratsastuksen katsomiset olivat tuottaneet jo 24h sisällä eroa.
Radalle lähtiessä ja lähtömerkin kilahtaessa huomasin heti nipassa muutoksen. Jes ollaan radalla, ajateltiin molemmat. Hypyt lähtivät helposti välillä kaukaa ja laukka meinasi lähteä pitenemään, mitä en halunnut, koska maneesi on aika pieni. Osittain oli siis hakemista, mutta sain kuitenkin kaiken hauamani läpi. Jos otin kiinni, saattoi meno jäädä jopa hieman hitaakis, jos unohduin vain ajattelemaan, että jes sain kiinni. Muuten tuntui, että oma pää oli taas vähän astetta paremmin ajan tasalla ja puhtaasti maaliin päästiinkin. Radasta en sen enempää selitä, koska video on alla.
Vein nilsin äidille talutettavaksi, kun meni kävelemään seuraavaa rataa. Siinä oli ehkä vähän enemmän ajateltavaa, kuin edellisessä, mutta molemmat silti tosi kivoja ratoja. Uusintaan en tehnyt mitään kunnianhimoista suunnitelmaa vaikka olisin kuinka halunnut näin ekalle kerralle. (Nipa hyppää kaiken mitä eteen tulee. Myös ne esteet minkä läheltä menisin, jos kääntäisin enemmän:D) Tällekkään radalle ei siis puhdasta tasaista rataa suurempia tavoitteita ollut, mutta kolmannelle sijalle päädyttiinkin.
Kaikin tavoin jäi hyvä mieli kisoista ja se riittää. Sitten, kun perus asioita eli omaa istuntaa ja hevoseen vaikuttamista on vielä vähän treenattu (onhan se aika ikuisuus projeksti) voi laittaa tavoitteet korkealle ja alkaa ratsastaa voitosta ;) Jatkossahan sijoitukset tulee tietysti sen tuloksena kun on tarpeeksi taitava kääntämään ja hyvä yhteispeli hevosen kanssa. Seuraavien kisojen tavoitteena siis hevoselle ja itselle hyvä fiilis, sekä tasainen ja hyvä tarpeen tullen säädeltävä laukka. Eli jos tarvitsee ottaa takiasin, otan sen verran kuin tarvitsee ja sitten muistan antaa taas edetä. Seuraavat kisat mahdollisesti Hyvinkäällä riders innissä. Kumpa olisn jo radalla<3 Ensi viikonloppuna, kuitenkin todennäköisesti vielä Markun kurssi, joten kiva, että välissä pääsee treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti