Hevosten hoitaminen

Tässä postauksessa käyn vähän läpi hoitamiseen liittyviä kysymyksiä/mielipiteitä, joista on aina ollut jonkin laista keskustelua. Lisäksi kerron vähän mitä se minulle merkitsen (siis sellainen normaali hevosten hoitaminen, ei esim. töissä olo, kun teen tallia). Usein kirjoitan ratsastuskuulumisia, mutta nyt myös hoitamispuolelta on kerrankin kerrottavaa.

Ensimmäinen ja viimeinen hoitoponi sekä nykyinen hoitohevonen  jopa samassa kuvassa

Aloitetaan siis siitä, mitä hoitaminen minulle merkitsee. Se on ihana breikki arjesta. Kaikki muu unohtuu varsinkin, jos on kiire päiviä ja pitää muistaa paljon asioita hevosiin liittyen. On paljon kivempi hoitaa, jos on tarpeeksi tekemistä. Normi päivään kuuluu ihan perus hevosten tarhaamista, harjaamista, kuntoonlaittoa, varusteiden putsaamista, satulahuoneen siistimistä, myös tuntilaisten auttamista silloin tällöin, koska Tintti asuu ratsastuskoulun tallissa, joten siellä pyöriessä tulee autettua muidenkin hevosten kanssa. Ja kaikki tämä vielä mahtavassa porukkassa tietysti;) Hoitaminen on jotain, mistä en odota yhtään mitään, paitsi uuden oppimista. Sitä tulee, joka päivä. Joskus pieniä joskus isompia asioita. Tässä vaiheessa on alkanut kuitenkin tulla myös oman kokemuksen asteikolla niitä "erikoisempia" asioita, kuten muutama kerta juoksutusta(nyt joku kokeneempi saa varmaan nauraa:D), mutta siinä hevoset ovat olleet muita, kuin hoitohevosia kylläkin. lisäksi se puoli mistä hoitamisessa erityisesti pidän on kisoissa hoitaminen. On ihanaa katsoa sitä pollea radalla jännitäen miten ratsukko selviää. Kisoissa pääsee myös vähän kokeilemaan hevostaitojaan uudessa paikassa. On aika vaikea selittää miksi se on niin kivaa. Jokaista reissua odotan niin innolla, että vasta viimekesän lopussa opin nukkumaan edeltävänä yönä edes vähän paremmin. Mitäköhän tästä kaudesta tulee, jos jo hoitaminen aiheuttaa tuollaista, nimittäin ensimmäistä kertaa olen itse ratsastamassa. Nyt ei varmaan sitten nukuta ollenkaan:D

Leiju, ihana sympaattinen, vähän hassu tuore tuttavuus.

Laaksolla Tintin kanssa

Sitten päästäänkin paljon puhuttuun aiheeseen, jonka halusin ottaa tähän, koska siitä on paljon mielipiteitä. Hoitajan palkka ja siihen sidoksissa olevat velvollisuudet. Tässä minun mielipiteet niistä. Puhun nyt täyshoitotallista, jossa normaalin hoitajan tehtäviin ei kuulu esim. karsinan siivous kakkojen keräämistä kummemmin. (Muunlaiset tallit ovat asia erikseen, mutta niistä en puhu, koska esim. puolihoitotallissa varsinaisesta hoitamisesta ei ole kokemusta.) Aloitetaan tuntihevosten hoitamisesta. Tässä palkan ei mielestäni tarvitse olla kiitosta kummoisempaa. Se voi tulevaisuudessa tulla hyvinkin yllätyksellisessä muodossa, jos on vaikka ponihoitaja aikoina hoitanut hommat hyvin. Tietysti on mukavaa, jos esim ahkerin/ahkerimmat alkeiskurssitaluttaja palkitaan vaikka jossain tallin stipendien jakotilaisuudessa. Hoitaminen perustuu tietysti ennen kaikkea vapaa ehtoisuuteen, eli jos sovittujen hommien(esim. harjaus, ratsastajien avustus, varusteiden pesu, taluttaminen) tekeminen ei innosta, niin kukaan ei pakota jatkamaan. Hoitamisen kuuluu olla hauskaa, mutta sovitut hommat on tehtävä.

Yksityishevosten kanssa tekemiset voi vaihdella paljon. Käytetään esimerkki diilinä ihan perinteistä hoitamis harjaamis kuntoonlaittoa tarhaamista, johon voi sillöin tällöin sisältyä mahdollisuus lähteä mukaan hoitamaan muualle hevosen lähtiessä esim. kilpailuhihin. Tästä taas kerran toisinaan kiittäminen, mutta myös uuden oppiminen tulee mielestäni tähän lisänä, mikäli hoitaja vaan itse osoittaa kiinnostusta(eli vähän oma-aloitteisuutta, koska kaikille tulee varmasti kysymyksiä mieleen). Kiireisessä ratsastuskoulussa hoitajille ei välttämättä kerkeä opettamaan erilaisia asioita, sitä varten on ponikerhot. Hevosen omistaja kuitenkin tähän pystyy helpommin, eikä niiden tarvitse olla isoja asioita. Ja tässäkin sama asia, kukaan ei pakota. Sovitut hommat tehdään, jos ei pääse niin on kaikille kivempaa jos ilmoittaa yms. vastuullisuus, mikä on ainakin meijän hoitajaporukassa tärkeää. Porukka, tallikaverit ja ilmapiiri ovatkin mielestäni erittäin tärkeitä. Seura hoitaessa on pelkästään hyvä asia niin kauan, kun hommat eivät jää tekemättä. Hevos asioissa sosiaalinen puoli on mahtava.

Viime aikoina hoitaminen on ollut jotenkin erityisen hauskaa ja osa syynä siihen on ollut varmaan uusien hoitajien löytyminen. Meijän tiimissä kaikki alkaa olla lukiossa, joten aikaa ei enää ole samalla tavalla ja lisäkädet olivat siis tarpeen. (On siis neljä hevosta, jotka kuuluvat samaan systeemiin. Tiimistä kaikilla on omat hoitohevoset, mutta monet asiat hoidetaan yhteisesti.) Olen uusista aina tosi innoissaan ja ihmettelen miksi hevospiireissä kuulee paljon pinempiä väheksyvää puhetta. Tyhmyyksiä tekevät ovat asia erikseen, niitä löytyy aina missä vain. Hyvän hoitajaehdokkaan ainoat kriteerit ovat mielestäni oppivainen, iloinen asenne ja halu hoitaa. Jos asenne on kunnossa, mitä vain pystyy kärsivällisesti opettamaan. Alussa ei siis tarvitse olla mestari, koska tekemällä oppii. Uusissa hoitajissa on myös se hyvä puoli, että heille käytäntöjä selittäessä, voin myös kyseenalaistaa omia tapojani, koska yleensä selitän miksi asiat tehdään miten tehdään. Jos en keksikkään järkevää selitystä, nään asian uudesta näkökulmasta. Uusilla voi myös olla mitävain ideoita tai asenteita, mitkä voivat tuoda lisää omaan tekemiseen. Kaikilta voi siis oppia jotain.