Miljoona puomia ja jumpaa

Nyt Axu ylitti odotukset! Kun näin tehtävän niin mietin, että mitäköhän tästä tulee, nimittäin taas kerran oli jotain mitä Axu ei ole niin paljoa välttämättä tehnyt. Eli pitkälläsivulla oli kilometrin pituinen jono puomeja, sekä alussa, että lopussa oli lyhyellä sivulla kolmepuomia kaarevalla uralla. Alkuun tultiin ravissa, vain rytmiä ja omaa istuntaa harjoitellen. Sitten laukassa, jolloin lopussa oli ristikko, kavaletti, pikkupysty pomput. Ohjeeksi sain ennen tehtävien aloitusta pitää kevyen käden, joustavat kyynärkulmat. Minun piti vain antaa Axulle rauha itse miettiä ja se sai itse hakea omaa tasapainoaan. Todella hienosti selvisi miljoonasta puomista ihan itse. Edellyttäen, että toin sen hyvin ja en tehnyt muuta puomeilla, kuin pidin esteistunnan mahdollisimman muuttumattomana. Ja miten vaikeat ne joustavat kyynärkulmat voi olla... Onneksi Axun kanssa on hyvä harjoitella. Nyt on tulossa paljon videoita, kun niitä ei paljoa ole ollut. En tiedä mitä laadulle tapahtui, koska ennen youtubeen siirtoa laatu oli mielestäni parempi. Suur kiitokset äidille videoista!

Kun oltiin menty puomit ensimmäisen kerran ravissa olin ihan hämmästynyt, koska olin jostain syystä kuvitellut, että Axu olisi jopa siirtynyt käyntiin, kun puomeja oli niin paljon, mutta se ravasikin ihan reippaasti. Välillä ymmärsin kuitenkin rentouttaa käden välillä vasta ihan lopusta, kun oikeassa kierroksessa ensimmäiset kaarevat puomit olivat katsomon kohdalla ja siellä oli mörköjä... Jouduin siis käyttämään aika paljon sisäpohjetta, jolloin jostain syystä jännittyi myös kyynärkulmat.

Laukassa tuntui yllättävän helpolle oikeassa kierroksessa ja Axulle nämä miljoonat puomit oli varmaan hyvä ennen pomppuja, koska laukasta sai jo valmiiksi vähän maasta irtoavampaa, kuin ilman niitä. Ikinä millään hevosella ei ole vastaavat tehtävät tuntuneet näin helpolle. Edelleen ne kyynärkulmat oli vaikeita, mutta jaloistani olen todella iloinen. Nimittäin n. neljä kuukautta sitten olisin puristanut tosi paljon polvella, jalustimet olisi lähtenyt aika monta kertaa ja ylävartalo olisi ollut vielä vähemmän liikkeenmukana. Mutta oli siis hauska treenata myös itseäni kunnolla pitkästä aikaa.

Vasemmassa kierroksessa oliki vähän vaikeampaa, koska en saanut ulkopohjetta kunnolla läpi kaarevien puomien jälkeen jolloin koko jumppa valui ulos, mutta reilu heppa, kun hyppäsi kaikki. Ja taas tällaisena jälkiviisasteluna. Olisi varmaan pitänyt viimeisellä jumpalla tehdä vastalaukalle jotai, koska ei Axu muuten ikinä opi, että kaarteet mennään myötälaukassa. Se varmaan kuitenkin tykkää tällaisista tehtävistä, koska se oli yhdessä toisessa valmennuksessa innoissaan, kun hypättiin innareita. Myös nyt, Axu tuntui tyytyväiselle hypätessään jumppaa. Olinkin ennen hyppäriä ajatellut sitä miten hauskaa yhdellä hepalla, 5v Onnilla oli irtohypytyksessä, kun olin mukana katsomassa. Pidin mielessäni, että hevonen tykkää luonnostaan hypätä, joka ajatuksena ehkä auttoi hieman itseäni uskomaan, että selvitään kyllä. Se tuntuu joka kerta yhtä mystiseltä miten hevoset selviävät neljän jalan kanssa:D

.

Kokonaisuudessaan siis hyvä valmennus, koska eteenpäin pyrkimystä oli enemmän ja meno oli suht tasaista. Suurimmat oivallukset olivat varmaan paitsi jumpalle tuomisessa, kuin myös ihan perus pohkeen käytössä, johon sain osviittaa lukiessani aamulla ennen valmennusta aadanhevoselämää-blogista, jotain postausta kouluvalmennuksesta. Aina on sanottu, ettei jalalla saa tietenkään jäädä puristamaan. Nyt kuitenkin ymmärsin ehkä paremmin, miltä kevyt jalka kuuluu tuntua. Tällöin jo alusta asti Axu ravasi reippaammin, kun tähän asti ravin ensimmäinen kierros on tuntunut enemmän suossa ryömimiselle, kuin raville. Kun alan miettimään, ravissa on oikeastaan tapahtunut jonkun verran kehitystä, koska ihan alussa en pystynyt menemään reipasta ravia ilman, että tahti katoaa ja tulee hätäistä. Jonkun taitavamman ratsastajan kanssa ei kyllä varmaan olisi ollut samalla tavalla hätäinen, joten nyt puhun ehkä enemmän omasta oivaltamisesta.

Laukassakin se lähtee jo eteenpäin paremmin, kuin alussa, mutta lyhentäminen on ainakin itselleni vielä vaikeaa, siten että Axu jäisi itse siihen laukkaan mitä pyydän. Siihen tietysti tarvitsisi omien apujen parempaa ajoitusta ja toivottavasti mainitsemani kevyt jalka oivallus auttaa.

Odotan innolla Markun valmennusta ja toivon, että sujuu vähän paremmin, kuin viimeksi, koska Axuun olen todella yrittänyt panostaa. Tulee todella etuoikeutettu olo, kun saa hypätä ja ratsastaa suht säännöllisesti noin ihanalla hevosella. Kysyinki itseltäni ja parilta muulta, että onko Axussa yhtään huonoa puolta? Ainoa jonka keksin on, että se on vaikea pitää siistinä, kun karvaa on niin paljon. Se on kiltti, tasainen, reilu, estefiksu, joten kokemattomuus ei paljoa haittaa. Muutenkin se on tosi oppivainen, yleensä aina korjaa, jos on vaikka kolistellut. Se on osoittautunut myös täydelliseksi harjoitteluhepakasi ohjaamallani hevostaitokurssilla. Voiko parempaa toivoa? <3