Elämä on täydellistä

Nyt tänä viikonloppuna on ollut ihan super hauskaa! Ensin lauantaina oli jumpan hyppäystä Nilsillä ja tänään eli sunnuntaina ratsuina toimivat hoitohevoseni Tintti ja vuokraheppa Nils. Ratsastukset eivät ole menneet erityisen huonosti, mutta ei ehkä niitä kirkkaimpiakaan oivalluksia tullut. Hauskaa on kuitenkin ollut satulassa on parempi fiilis, kuin missään muualla :)

Tänään ensimmäisenä ratsastin Tintin, jota olinkin odottanut jo koko edellisen päivän ja yön. Varmaan vaikein hevonen millä olen ikinä mennyt, mutta super osaava ja olen niin iloinen, että pääsen silloin tällöin harjoittelemaan tällaisen kaverin kanssa. Muistan vielä ajan, jolloin en edes osannut haaveilla sillä ratsastamisesta.

Aloitin normaalilla ravilla ja laukalla keskittyen vain hyvään tahtiin, koska Tintti tuntuu helposti jäävän hitaaksi leijumman paikalleen. Tahti kuitenkin löytyi ihan hyvin, joten jatkoin tekemällä pujottelua maneesissa olleiden jumppasarja esteiden välistä ja toisella pitkällä sivulla tein tarvittavat valmistelut uutta pujottelua varten. Tässä keskityin taas tahdin ja energian säilyttämiseen, sekä siihen että hevonen asettuu ja taipuu kunnolla kaarteissa ilman, että vedän itse sisäohjasta. Aijemmin kun olen tehnyt samaa, ei tahdin säilyttäminen tuntunut yhtä helpolta, mutta taivuttaminen oli kuitenkin vielä haasteellista. Silloin nostin katseeni ylös tarkistin oman istunnan, otin jalustimet ylös ja tarkistin kädet, alkoi heppa taipumaan.

Laukka työskentelyssä tein vastalaukkaa ja kahdeksikkoa, jossa tein keskellä laukanvaihdon. Tintin omistaja on opettanut todella hyvän kikan laukan vaihtoon; pitää ajatella, että laukanvaihto on este. Ainakin minulla se on auttanut apujen ajoituksessa ja laukan parantamisessa ennen vaihtoa hurjan paljon. Tässä keskityin siihen, että laukka olisi riittävän energinen, kuski ja hevonen suorana, ei turhaa kädellä säätämistä, katse eteen, yy kaa koo, vaihto, pehmeästi kyydissä, älä vedä suusta. Aikamoinen lista, mutta osa onneksi tuli automaattisesti. Laukanvaihdossa oleminen ei enää tuntunut yhtä epämääräiselle. Videoiden kanssa en jaksanut säätä, joten vain pari kuvaa tällä kertaa.

Totoro tuntui koko päivän jotenkin tosi pieneltä ja erityisen söpöltä:3

Seuraavana vuorossa Nils. Menin hakemaan sen tarhasta erittäin leveästi hymyillen ja sanoin:"Tänään mennään pellolle". Tätäkin olin odottanut eilisestä asti, koska varsinkin ollessani vielä ratsastuskoulutunnneilla (lopetin tunnit vuodenvaihteessa) oli kaikenlainen erikois ohjelma kentän ulkopuolella äärimmäisen harvinaista herkkua. Mitään kunnon maastojahan täällä ei ole, mutta laidun ja ratsastustie, jonka kävelemiseen menee varmaan 15-20min. Joka tapauksessa ensin kävelin ja otin vähän ravia ja laukkaa polulla ennen, kuin menin pellolle, missä piti menin pieniä pätkiä. Loppuun vielä ravasin kentällä, koska sen pohja tuntui kevyemmältä. Missään ei periaatteessa ollut kovin liukasta, mutta silti haluaisin joskus johonkin muualle isommille pelloille tai maastoille laukkaamaan oikeasti kunnolla, kun oli heppakin välillä sitä mieltä, että olisi voinut mennä reippaammin. Alla muutama kuva talvisista fiiliksistä.

Täydellinen sää ulkona ratsastukselle. Ei tuule, aurinko paistaa ja pakkasta tosi vähän.

ja vielä loppuravia

Peltoilu oli osa kotiläksyjä, mitä valmentaja antoi lähtiessään pienelle lomalle. Eli viikko-ohjelmaan pelto/polku/hankitreeniä, kouluratsastus päivä ja kahdella maapuomilla laukka-askeleen säätelyä. Kiva monipuolinen ohjelma, jonka mukaan menen pariviikkoa. Sitten jatkuu hyppytreeni ja pian ensimmäiset kisat Nilsin kanssa.