Blogi on nyt ollut hiljaisempi, koska elämä on ollut hullua, ihanaa ja koeviikko painaa päälle. Hullua siksi, että en vieläkään voi ymmärtää, mitä hevosrintamalla on tapahtunut (ratsastuskoulussa lopettaminen). Ihanaa, koska mistään vaan ei ole mitään valittamista, paitsi vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Tuntuu ainakin siltä, että olisin nyt ratsastanut enemmän, kuin ikinä ja siinä samassa tietysti lukio. Se saikin minut miettimään, mikä kiire minulla oli, kun 8- luokkalaisena lopetin hoitoponini hoitamisen, jotta "ehdin" hoitaa Tinttiä? Mikä kiire 8-luokkalaisella minulla on voinut olla, jos nyt ehdin ihan hyvin hoitamaan Tintin ja tietysti ratsastuspäivinä vuokrahevosen, joka on 3 tai 4 kertaa viikossa.
Viime viinkonloppu tuntui kiireisemmältä, kuin ikinä vaikkei siinä mitään eriyistä ollutkaan. Herätessäni tekemään tallia ja hangessa tarpoessani huomasin; mähän melkein nauran ja miksi ihmeessä? Ratsastus menee niin kuin se on aina mennyt ylä- ja alamäkineen. En sanoisi, että motivaatio pulaa olisi ollut, mutta nyt pitkästä aikaa tuntuu, että olen päässyt tekemään tarpeeksi asioita jolloin tuntuu, että elämässä on vain hevoset, edistyminen ratsastuksessa ja halu oppia kasvaa entisestään. Tietoisuus tulevaisuuden haaveista muuttuu kokoajan vain määrätietoisemmaksi.
Tälläinen minipostaus tällä kertaa. Ratsastusta on ollut paljon, mutta kuvia ei ole tullut, mutta sen verran sanon, että olen ymmärtänyt jotain uutta hölläämisestä ja ratsastaessa hevosen kuulostelusta. En tiedä, ei välttämättä vielä näy ulospäin, mutta siitä fiiliksestä se lähtee.
Tervetuloa! Täällä kirjoittelee 16-vuotias lukiolainen. Kirjoitan lähinnä treenipäiväkirjamaisesti, mutta erilaisempia postauksia tulee silloin tällöin. Bloggaan, koska minulla on tavoitteita ja unelmia, enkä halua unohtaa hetkeäkään matkasta kohti niiden saavuttamista. Valmentaudun ja käyn kisoissa vuokrahevosen Nilsin kanssa, mutta suurin osa ajastani kuluu hevosten hoitamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti