Puomiläksyjä

Valmentajan lähtiessä lomille, hän antoi kotiläksyjä ja tässä yksi niistä: 2 maapuomia, väliin 17m 5-7 askelta.

Jo alusta asti Nipa tuntui ihan ihmeellisen kivalle. Viime ratsastuskerralla tehty työ oli varmaan maksanut itsensä takaisin, koska viimeksi tuntui toosi hoipertelevalta ravata sitä pitkää sivua uran sisäpuolella. Nyt kuitenkin hevonen ravasi jo melko alussa pätkiä "itse", kun viimekerralla tässä kesti huomattavasti kauemmin. Harmi, kun tästä ei ole materiaalia, koska maneesissa oli useampi ratsukko, joten kuvaaminen oli haastavaa.

Uskon myös, että normaalia pidemmällä käyntityöskentelyllä ennen ravia oli osuutta asiaan. Menin käynnit myös ilman jalustimia omaan istuntaan ja suoruuteen, sekä rentoihin käsiin keskittyen. Vähän kummallista kyllä, mutta muistan kun vilkaisin käynnissä peilistä käsiäni niiden ollessa rennot. Ne näyttivät jotenkin epävakaammille, mutta hevonen kuitenkin rennommalle.

Tein vähän väistöjä kevyessäravissa ja ihan perusratsastusta eli suoralla suora, kaarevalla kroppa kasassa ja raiteilla. Ajttelin myös, sitä miltä rehellisesti taipuvan hevosen pitäisi näyttää. Tämän tuloksena koin varmaan elämäni suurimman yllätyksen. Nimittäin vasen kierros. Ihan kaikissa askellajeissa sujui ihan ihmeellisesti ja puolierot tuntui paljon pienemmiltä. Puomeilla kuitenkin puolierot tuli enmmän ilmi.

Puomit aloitin oikeassa eli helpommassa laukassa rennosti normaalilla viidellä askeleella. Oikeasta ei ole jäänyt mieleen sen ihmeellisempää, kuin että keskityin aina siihen, mitä pitää muuttaa, miten toistaa sama, milloin/miten siirtyä lyhyempään laukkaan ja kasvattaa askelmääriä, sekä miten saan harjoituksesta mahdollisimman paljon irti itselleni ja hevoselle. Ideana oli saada hevonen reagoimaan eteen tai kokoamaan ja työskentelemään lyhyemmässä vahvistavassa laukassa. Alla olevassa kuvassa se mitä tavoittelin puomin ylityksessä. Suora hevonen ja "järkevässä" paketissa. Itsessäni taas yritin keskittyä etten mene maapuomille mukaan ja katseen ylhäällä pitämiseen. Ei kyllä aina onnistunut, mutta tuntui siltä, että katse pysyi vähän paremmin, kuin yleensä, jos ajattelee koko ratsastusta.

Valmistelussa ja puomeille kääntämisessä mielssä oli rentokäsi, jotta laukka pääsisi sujumaan kaarteella, puomeille kääntessä. Kääntämisen tein ulkoavuilla, silmät edellä ja johtamalla vähän. Yritin olla tarkka itselleni sisäohjasta, koska laukka ei pääsisi sujumaan jos vedän sisä-ohjasta, jolloin sisätakajalka blockaantuu, josta alkaa kaikki ongelmat.

Vasen kierros on sitten ihan oma lukunsa. Aloitin samalla tavalla helposta viidestä askeleesta lyhentäen seitsemään asti. Ihan sama mitä askelmäärää ratasastin tms, Nipa halusi aina kovasti vaihtaa oikeaan laukkaan ensimmäisen puomin päällä. Tätä yritin korjata paremmalla tiellä, lyhyemmillä ohjilla, laukan kunnostamisella pitkälläsivulla ja vahvalla ulkopohkeella, koska sinne Nipa yritti valua. Oli kuitenkin vaikea säädellä ulkoavut, koska välillä tuntui, että ne vain pahensivat laukanvaihtamisen riskiä. Huomasin myös, että jos ratsastin pitkääsivua eteen, en saanut laukkaa kunnolla enää tasapainotettua lyhyellä sivulla, jolloin puomille pääseminen oli vaikeampaa ja silloin ainakin tuli oikeaan vaihto, mikä on ihan loogista. Näiden pohdintojen jälkeen pääsin puomit ihan kelvollisesti viidellä, kuudella ja seitsemällä

Lopussa annoin vielä vähän ohjaa ravissa ja kävelin vielä tosi pitkään, jotta kroppa ei jäykistyisi.

Seuraava postaus tulee käsittelemään tavoitteita tälle vuodelle ja sitä miksi oikeastaan niitä asetan. Mihin esim. tämän kauden ratsastuksellisest ja kilpailulliset tähtäävät ja miksi. Mitä tulevaisuudelta haluan?